perjantai 17. elokuuta 2018

Magic Loop.. Or poop?

Muuttoaskareiden keskellä on viisasta aloittaa uusi haaste eli opetella magic loop tekniikka. Ensimmäinen yritys päätyi purkuun, ei millään meinannut mennä jakeluun miten perin silmukoiden pitää puikoilla olla ja kaapeli pyörii miten sattuu huolimatta siitä että se on hyvin taipuisaa muovia jonka pitäisi sopia tämän tyyppiseen toimintaan.. Ongelma ehkä on että nämä puikot on uudenkarheat ja vapautuivat pakkauksesta vasta tähän projektiin? Mene ja tiedä.
Toinen yritys kuitenkin tuotti tulosta vaikka aivot höyryten starttia teinkin. En ole vielä aivan vakuuttunut, että tämä on nopein tapa tehdä sukkaparia samanaikaisesti, varsinkin kun itse harrastan tavallisia sukkapuikkoja.. Tosin, kuten luvattu, sukkapari on paljon tasalaatuisempi siihen nähden jos hyppisi puikkoparilta toiselle tai tekisi ensin pätkän toista ja toisena päivänä saman pätkän toiseen.
Ohjeeksikaan en tietenkään mitään kaikkein helpointa valinnut vaan työn alla ovat Heidi Nickin sukat Bicycle Race, jotka ovat olleet tänä vuonna Tour de Sockissa ja joiden ohjeen voi ostaa itsellesi Ravelrysta (ohje englanniksi). Omien tekeleideni varsista tosin tulee lyhyemmät kuin mallikuvassa koska jonkin ajatuskatkon vuoksi en tehnyt useampaa kertaa resoria.
Lankana Drops Fabel kirsikanpunainen, Matsuno siemenhelmiä koossa 8/0 väri iris carnival ja Addi 2mm/80cm kaapelipuikot. Käytän 0.5mm virkkuukoukkua helmien pujottamiseen.
Kuinkahan kauan nämä viipyilevät puikoilla?

Hyvää syksyn jatkoa toivottaa pieni, vaaleanpunainen, hiilisilmäinen mustekala! (siltä ohjeen kuvio tällä hetkellä näyttää :D )

~Ma-Chan~

torstai 9. elokuuta 2018

Käsityökortteli kotikulmilla

Viime kuussa Pyhän Olavin päivänä, eli Savonlinnan syntymäpäiväpirskeissä, järjestettiin Käsityökortteli. Se on Suomen Käsityöyrittäjät Oy'n järjestämä tapahtuma, joka ilmeisesti kiertää pitkin poikin Suomen maata. Kotisivuillaan (kliks) Käsityökorttelissa on listattuna aika monta osaajaa, joista vain murto-osa oli esillä tapahtumassa.

Huomautan tässä välissä: yleensä ansga on hoitanut mestarillisesti kuvaamisen puolestani, mutta nämä kuvat olen ihan itse napsinut - tosin hänen järkkärillään. Voin luvata, että ensi päivityksessä on taas parempaa laatua tarjolla.



Kortteli oli pystytetty Joel Lehtosen puistoon, joka sijaitsee ihanasti vierasvenesataman vieressä. Saimaan aallot lainehtivat leppeästi ja helpottivat muuten niin helteistä kesäpäivää. Pari sorsaakin uiskenteli rannan tietämillä ja yksi tarkkaili rantapenkereeltä ohitse kulkevaa ihmisvirtaa.

Vierailimme ansgan kanssa mestoilla aamupäivästä juuri tapahtuman alkamisen jälkeen, koska iltapäivästä oli muuta menoa. Väkeä oli jonkin verran, sillä tapahtumaa vastapäätä torilla oli Pyhän Olavin markkinat täydessä käynnissä ja sieltä oli hyvin helppo kävellä joko Pitkääsiltaa tai Torisiltaa pitkin tutustumaan Kortteliin.

Uskoisin myös, että kävijää riitti. Savonlinna herää aina kesäksi eloon (aivan kuten kaikki Suomen kaupungit), mutta etenkin 29.07. riittää kansaa kaduilla ylenmäärin. Toivon, että mahdollisimman moni heistä kävi tutustumassa suomalaiseen käsityöhön ja toivon mukaan myös osti kojuista jotain muistoa mukaansa.


Kojuissa oli vaikka mitä ihanuuksia ja olin yllättynyt kuinka kaukaa osa oli tullut. Savonlinnalaisia yrityksiä en pikasilmäyksellä löytänyt muiden joukosta, mutta heillä lienee ihan tehokkaasti vilskettä omilla kulmillaan Riihisaaressa.

Vaikka aikaa ei kauheasti ollutkaan tutustua tarkemmin, ehdin silti hölisemään aivan riittämiin käsityöimmeisten kanssa. Jotenkin koko Kortteli tuntui hehkuvan samanhenkisten ihmisten inspiraatiota ja iloisuutta. Nämä ihmiset olivat omaa heimoani, taiteilijoita ja unelmien jahtaajia. Väkisinkin pyrki hymyilyttämään.




Mainittakoon kuitenkin tässä muutama joihin ehdin tutustua. Väinölän luomutila oli aika läheltä eli Kerimäeltä. Tarjolla oli risutuotteita, koruja, saippuaa ja hirmu hienoja kirjalaukkuja. Olisin niin halunnut udella lisää kirjalaukkujen tekemisestä, mutta en uskaltanut kysyä ettei menisi koko aika vain yhdessä paikassa.

Ostin sieltä pienen juttutuokion päätteeksi MarielDesign'in korvakorut, joissa oli aito kukkanen sisällä. Violetit tietysti, koska pitäähän se lempiväriä tunnustaa.


Seuraava pysähdyspaikka oli Tenho Desing'in teltta. Siellä keskeytin hyvin alkaneen käyntikorttien leikkuun, Särkijärven Satu kertoi tekevänsä niitä vanhojen vinyylilevyjen levykoteloista.

Erityisesti "Olen tässä"-paita sai hymyn huulilleni. Kuulemma tuotesarja on saamassa jatkoa "Olenko tässä?"-olettamuksen merkeissä. Itse olen vain tyköistuvien ja hihattomien paitojen ystävä, joten se jäi ostamatta. Himosin kyllä jonkin verran myynnissä ollutta kitaran muotoista koivusta tehtyä leikkuulautaa/juustotarjotinta, mutta en tiedä mihin sen olisin keittiössä laittanut. Onneksi verkkokauppa on olemassa ja voinen vielä muuttaa mieleni >:3



Ihastelin myös pappahattuja, ja menin sitten möläyttämään sen ääneen... Ai että kaduttaa, koska sain sen kuvan että kyseinen substantiivi taisi olla pienimuotoinen halveeraus tweed-lakeista. En tarkoittanut sitä sillä tavalla, mutta en oikein osannut sitten korjatakaan itseäni. Voitte uskoa, että soimasin itseäni useampaan kertaan seuraavan viikon aikana. Pappahatut ovat just parhaita, itselläni on ukin vanhoja hattuja useampi tallessa vaikka ne ovatkin aivan liian isoja minun pieneen päähäni.

Viimeinen pysähdyspaikka oli Hannele Rusilan teltta. Olin naamakirjan arpajaisissa voittanut hänen yrityksensä lahjoittaman Pikku-Aarre-shaalin, josta halusin kiittää ja samalla sain tilaisuuden vaihtaa mustaharmaan shaalin valkoisempaan. Yllätyin suuresti, kun Hannele tulikin tiskin takaa onnittelemaan ja ihan rehellisesti halaamaan. Savolaisturjake meni ihan hämilleen muutamaksi minuutiksi eikä osannut kaivaa kameraa laukustaan jotta olisi saanut kuvaa kaikista niistä pehmeistä ihanuuksista.

En voi sanoin kuvailla, kuinka pehmeä ja laadukas shaali on. Silittelin sitä kotisohvalla lumoutuneena ja varmana siitä, että nyt ollaan suomalaisen käsityön taituruuden parhaimmassa päässä. En voi kuin kiittää ja olla onnellinen tuurin aikaansaamasta mahdollisuudesta tutustua johonkin niin kauniiseen esineeseen. Lisäksi siitä tuntuu hehkuvan... miten sen nyt sanoisi? Kun jotain tehdään rakkaudella, sen kyllä tuntee kun esinettä pitelee käsissään. Sellaista jotain.

Shaali tullaan ehdottomasti näkemään talven mittaan blogissa kuvausrekvisiittana.


Vielä lopuksi haluaisin tätä kautta välittää suuret kiitokset jokaiselle Käsityökortteliin osallistuneelle ja toivon, että he palaavat vielä suuremmalla joukolla Savonlinnaan myös ensi vuonna. Kotikaupunki täyttää 380 vuotta, joten toivon mukaan pirskeet ovat kovemmat kuin koskaan.

-Ricchan-

perjantai 3. elokuuta 2018

Haaveista totta?

Olen jo pitkän aikaa haaveillut muutosta Joensuuhun..  Ja nyt se hetki viimein on käsillä. Tunteiden kirjo on valtava, ilosta ja innostuksesta jopa lieviin pelkotiloihin ja epäilykseen. Koskaan ei ole paikkakunnan vaihto herättänyt näin valtavaa tunnemyrskyä, tosin en ole muilla paikkakunnilla asunut kuin kerran aikaisemmin ja silloin ei kyllä tuntunut tältä. Työasiat saatiin järjestettyä ja silti jännitän, noinkohan tuo tulee onnistumaan. Mutta ei auta kuin uskoa ja kyllä loppuviimein olo on odottava. Katsomme kuinka käy!

Tässä kesän aikana on juostu juhlissa ja pakattu tavaroita, joten käsityöt on jääneet hieman vähemmälle. Puikoilla tällä hetkellä uusintavedokset Sukkafinlandiasta tutut Festivo Andantet, tällä kertaa okrankeltaisella ja valkoisin väritehostein, pääsee silmukkakuviot huomattavasti paremmin edukseen.

Vihreän värioksennuksen sain värttinällä ketjukertaamalla kerrottua kolmisäikeiseksi langaksi. Ei se kaunis näky ole, mutta jotain kuitenkin :) Loppukäsittelyt tosin vielä tekemättä... Uutta villaa on hamstrattu ja onpa joukkoon tummaan eksynyt myös uusi, kevyempi värttinä. Sillä on huomattavasti helpompaa kehrätä pitsivahvuista lankaa kuin ensimmäisellä harjoutusvärttinällä, joka painaa noin 40g ja tuppaa katkomaan ohuen rihman kun lankaa kertyy puolalle. Kuvassa oleva villa tuli värttinän mukana, kauppias ilmeisesti testannut että laatu vastaa lupauksia :)
World of Woolista tilasin värjäämätöntä villaa, jota olisi sitten tarkoitus joskus yrittää värjätä. Sainhan Ricchanilta männäjouluna "värjää omat lankasi" kirjan, jota en vielä tähän päivään mennessä ole päässyt käytännössä kokeilemaan. Tässä samalla kokeilen hieman eri laatuisia villoja, mieltyisinkö muuhunkin kuin pelkkään merinoon.
Koriin tarttui Blue faced Leicesteriä, Lincolnia ja Polwarthia. Tarttuipa matkaan pari "pouch of luck" nimellä kulkevaa villanyssäkkää (taustalla), josta oli mahdollista saada mitä vain suomenlampaasta kashmiriin. En tosin tiedä mitä nämä minun ovat kun ei ole etikettiä heissä, mutta hyvin hienojakoisilta vaikuttavat.. Perinteinen merinovillakin tuli hankittua kauniissa marjaisissa sävyissä, sekä vielä postin kuljetettavana on musta höystettynä neonväreillä. Millähän ajalla meinasin nämä kaikki kehrätä? No jaa kyllä kai nämä joskus langaksi taipuvat, kunhan saadaan muutto suoritettua ja asetuttua taloksi uuteen kotiin.
Ukkonen paukkuu ja vettä tulee taivaan täydeltä, ehkä huomenna on ihan siedettävä keli kantaa muuttolaatikoita?

~Ma-chan~

torstai 19. heinäkuuta 2018

Säärystimillä hautakivi?

Kesä on kulunut pitkälti töiden merkeissä. Saimaa on tarjonnut parhauttaan eli ei ole vielä kaduttanut viettää aikaa laineilla. Neulomista työt ovat tosin suhteellisen tehokkaasti rajoittaneet tämän kuluvan helteen keralla, mutta jotain on silti päässyt syntymään. Pipo, lapaset, jopa Sielukas on edistynyt jo hihoihin saakka. Näiden lisäksi oli myös jotain, johon upotin aikaa ja vaivaa.

Viime syksynä ukkini nukkui pois. Siitä lähtien olen halunnut tehdä jonkinlaisen ohjeen joka toisi ilmoille kaikki ne lämpimät tunteet jotka muistoissani ovat lapsuuden kesistä ukin ja mummin luona. Tästä vienosta ajatuksesta kypsyi kuukausien mittaan selkosuomeksi kirjoitettu ohje, jonka aivan aloitteleva neulojakin pystyisi tekemään. Kokeneempi neuloja todennäköisesti vain turhautuu kun kaikki on kirjoitettu auki, mutta toisaalta hän pystyykin toteuttamaan ohjeen vain kuvaa katsomalla.

Muistojen siivittämänä syntyivät säärystimet: siitä miellyttävä neuletyö, että ne voivat olla arkisen oloiset sekä näköiset, mutta kuten villasukatkin, niin niitä kaipaa kylmillä keleillä. Ne lämmittävät jalkojen pitkiä verisuonia ja pitävät sitä kautta myös koko muun kehon lämpimänä.


Pekka-säärystimet:
(Pekka legwarmers in Ravelry)

Mikä: Säärystimet
Ohje: Itse suunniteltu
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: Novita Cotton Soft musta (100% puuvilla)
Kulutus: 100 gr
Aikaa kului: 9 päivää

Halusin varteen yksinkertaista neulekuviota, mutta sellaista joka auttaisi säärystimiä pysymään jaloissa. On ikävää kun on lenkillä ja joutuu vähän väliä kiskomaan alas valuvia säärisuojia ylemmäs. Vähän sama juttu kuin napakoiden villasukkien kanssa: niiden haluaa sopivan juuri täydellisesti omaan jalkaansa. Tämähän on tietysti vain makuasia, koska esimerkiksi löhöilysukat ovat parhaimmat kun ne ovat niin löysät ja roikkuvat kuin vain voivat.

Ohjeen nimeksi tuli ukkini nimi, ja voi olla että mummikin saa oman nimikko-ohjeensa tulevaisuudessa. Tällä hetkellä on hieman takki auki-fiilis, kun sain vihdoin nämä valmiiksi. Tein kaiken kukkuraksi ensin koeversiot, josta sitten muokkasin lopullisen ohjeen. Käsissäni on nyt sitten kaksi paria säärystimiä, mutta eiköhän niille koti löydy.


Pohkeen alussa joustinneuleen jälkeen olevat oikea/nurja/oikea-kerrokset estävät säärystimiä valumasta alaspäin. Loppu onkin sitten 2 oikein 2 nurin-neuletta, jossa on sen verran pientä twistiä, että oikeat silmukat neulotaan takareunastaan. Kokonaisuus tuntuu seesteiseltä ja on juuri sopivaa televisioneulottavaa. Myös jos neule unohtuu arjen kiireissä, voi siihen helposti palata myöhemmin.

Ohje on kattaa koot SX-XL. Lankana käytin tutun kotimaisen merkin markettilankaa, koska ne ovat helpoiten saatavilla myös täällä pienemmässä kylässä. Puuvillasta ei tule niin möyheät kuin sukkalangasta, mutta toisaalta puuvilla ei kutita niin paljon kuin villa.


...Sellaista. Ihan oma eka neuleohje (hui). Oli muuten yllättävän työläs kirjoitettava, meni useampi päivä ennen kuin olin tyytyväinen. Lisäkiitokset vielä Ma-Chanille, joka ystävällisesti oikoluki ohjeen sekä toi ilmi monta korjattavaa epäkohtaa.

Ohje löytyy myös Räveltämöstä.

-Ricchan-

--

Kysymyksiä & vastauksia:

Kuinka voin ostaa ohjeen?
Lähetä sähköpostia osoitteeseen ricchan@kassaatko.fi
Saat vastausviestinä tilinumeron, jonne voit maksaa ostoksesi. Viestikenttään pyydän kirjoittamaan nimen. Kun maksu näkyy tilillä, lähetän sähköpostissa pdf-tiedoston monen kiitoksen keralla :3 Sähköpostiviestit poistetaan maksun suorittamisen jälkeen.

Paljonko ohje maksaa?
3 euroa.

Mihin rahat menevät?
Kustannan osan ukin hautakivestä joka pystytetään Taipalsaaren hautuumaalle. Hinnaksi on arvioitu 1 500€, joten tavoitteenani on siitä kolmasosa.

Ohjeessa on virhe/en ymmärrä ohjetta
Lähetäthän sähköpostia osoitteeseen ricchan@kassaatko.fi ja selvitetään asia :3 Vaihtoehtoisesti voit kommentoida tähän blogipostaukseen.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Merinoa Merinoa

Uudet kehrättävät saapuivat jo reilu kuukausi sitten, mutta työt ja pääsykokeet on verottaneet käsityöaikaa ja jaksamista merkittävästi.
Ennen kuin älysin ottaa kuvaa tulleesta merinotopsista, olin sen jo purkanut pienempiin letteihin jotta tälläkertaa saisin aikaiseksi muutakin kuin sekametelisoppaa.
 

Tämä on Alltheprettyfibersin merino, kotoisin Saksasta ja aivan ihana väriskaala. Kuvissa olevat nöttöset on järjestetty niin kuin olen ajatellut värien asettuvan lankaan. Alku ja loppupäässä olevaa kirkasta liilaa on vielä yksi nöttönen, jonka todennäköisesti jaan molempiin päätyihin. Tällaisen villan jakaminen ja nuttuuttaminen sisätiloissa on muuten piilosotkuista touhua, terveisin violetteja villanöttösiä sohvasta kahden viikon jälkeen topsin purkamisesta..

Tässä taasen näemme Shepherd's Hutin merinovillan nimeltään "Back to 80's". Kotoisin Sheffieldistä Iso-Britanniasta. En ole uskaltanut vielä purkaa tätä topsia, kun en varsinaista suunnitelmaa hänelle keksinyt, väri oli vain niin mainio että en voinut vastustaa sitä. Jos löydän niin tilaan kyllä vielä toisen topsin.
Välineistöäkin haluaisin päivittää, mutta en ole löytänyt vielä sopivaa kevyttä värttinää. Näille merinoille olisi ehkä parempi hiukan kevyempi yksilö kuin tuo harjoitteluvärttinä, joka on taas täysin omiaan karkeamman villan kehruuseen.

Kesäterkuin

~ Ma-Chan ~



tiistai 5. kesäkuuta 2018

Pienille jaloille lämmikettä

Sukka-Finlandian jälkeen sitä vierähtikin useampi tovi ennen kuin pääsin taas neulomisen makuun. Syyksi tähän uuteen innostukseen paljastui pienen pieni uusi sukulainen, joka ponkaisi maailmaan vapun jälkeen. Pitihän se tietysti sitten neulostella kevytjunasukkia, vaikka vastasyntyneen villavaatteita olikin jo kuulemma turhaksi asti. Hah, koskaan ei voi olla liikaa villasukkia.


Pahoittelen tässä välissä pikaisesti kuvien mitä kauheutta tämä on-laatua. En nimittäin ehtinyt - suhteellisen korkeasta vapaapäivien kappalemäärästä huolimatta - otattamaan kunnollisia kuvia rakkaalla valokuvaajamestarillani. Kännyköissä on nykyään onneksi sen verran aikaansaavat automaattikamerat, että kuvasta tunnistaa mitä on yritetty digifilmille tallentaa.

Sukathan valmistuivat vain jo... maaliskuussa? (oho)


Mustavihreät kevytjunasukat
(BG Tiny Socks in Ravelry)

Mikä: Kevytjunasukat
Ohje: Omasta päästä Junasukkaa soveltaen
Puikot: 2.5 mm sukkapuikot
Langat: Novita 7veikka musta ja Opi Villasukka vihreä
(75 % villa, 25 % polyamidi)
Kulutus: Musta 34 gr ja vihreä 11 gr eli yht. 45 gr (22,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 3,5 pvää

Olin jo valmiiksi tiedustellut tulevilta vanhemmilta lapselle suunnattuja värejä: musta, valkoinen ja vihreä. Into pinkeänä tutkin jämälankapurkkien sisältöä saadakseni aikaan väriskaalaan sopivia pikkuneuleita.

Vihreä jämä valitettavasti loppui täysin kesken jolloin toisesta sukasta uupuu kerros nurjaa (hys). Se on peräisin Musta Metsikkö-sukista, jotka menivät uuden tulokkaan isän kaverille vuonna kivi ja keppi.

Musta taas on kulkenut matkallaan isihemmolle neulotuiksi kisusukiksi, jotka olivat aivan liian tiukat kirjoneuleen kohdalta - lisää voi lukea kolmisen vuotta sitten julkaistusta blogipostauksesta täältä. Lanka purkeentui, marinoitui ja nyt muuttui sitten vähän söpömmän kokoluokan sukkapariksi.

Jospa sitä joskus tulisi isihemmollekin neulottua uudet villikset. Jonain. Päivänä.



Valkovihreät kevytjunasukat
(WG Tiny Socks in Ravelry)

Mikä: Kevytjunasukat
Ohje: Omasta päästä Junasukkaa soveltaen
Puikot: 2.5 mm sukkapuikot
Langat: Novita 7veikka Eero luonnonvalkoinen ja 7veikka kirkas vihreä
(75 % villa, 25 % polyamidi)
Kulutus: Valkoinen 29 gr ja vihreä 12 gr eli yht. 41 gr (20,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 3 pvää
 
Luonnonvalkoista, joululahjaksi saatua 7 veljestä-langan Eero-erikoiserää sekä kirkasta vihreää jota onkin käytetty monessa eri projektissa: pikkuveljen Raulin raitaa (ja pilkkua)-sukissa 2015 vuoden alussa, jollekulle velipojista (en muista kenelle) menneissä Lankasukkaa-jalanlämmittimissä 2016 vuoden alussa sekä iskän Sukupuu-raidat-villasukissa saman vuoden loppupuolella. Samaa värierää oli ihan kelpo määrä keriä näemmä.

Ja nyt parin vuoden marinoinnin jälkeen vihreän jämät pääsivät raidoittamaan suvun uusimman tulokkaan varpulinlämmittäjiä. Hitsin herttaista... En kestä.


Mustavalkoiset kevytjunasukat
(BW Tiny Socks in Ravelry)

Mikä: Kevytjunasukat
Ohje: Omasta päästä Junasukkaa soveltaen
Puikot: 2.5 mm sukkapuikot
Langat: Novita 7veikka musta ja valkoinen
(75 % villa, 25 % polyamidi)
Kulutus: Musta 19 gr ja valkoinen 18 gr eli yht. 37 gr (18,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 3 pvää

Lopulta päästään kolmanteen pariin, jonka väreiksi valikoituivat - yllätys yllätys - musta ja valkoinen.

Tällä kertaa halusin kirkkaanvalkoista, jotta se erottuisi miellyttävästi muuten niin tummasta mustasta sekä toisi piristystä. Lisäksi neulomista aloittaessa tapahtui jonkinlainen ajatushärö ja aloitin raidoituksen huomattavasti aikaisemmin kuin edeltävissä sukissa. Yksi raitakerros enemmän tekee yllättävän suuren eron ulkonäköön näin pienissä neuleissa.

Loppukaneettina voinee todeta, että blogissa saatetaan nähdä urakalla vauvaneuleita. Pummitytölle on pyydetty huivia/kauluria, isoin serkuksista kasvaa silmissä ja tämä uusin tulokas tarvitsee aivan varmasti talven tullen sukkien ja lapasten lisäksi muuta neuletta.

Yritän parhaani mukaan tehdä myös omia projektejani:
- Sielukas on ollut kesken vasta reilun vuoden, nyt on päästy jo helman liepeille saakka
- ansgalle tuli luvattua viime syksynä useampi lämmin pipo, pari kappaletta on kyllä valmistunut vaan ei sopivan kokoisia
- itselle Haruni kahdesta mustasta Cascade Heritagen vyyhdistä, joita on hillottu jo puoli vuosikymmentä
- tietysti myös villasukkaa joululahjaksi (kohta tulee kiire, kolmetoista paria on minimi..!)

-Ricchan-

perjantai 25. toukokuuta 2018

Sukka-Finlandia: Loppufiilistelyt


Keväällä kerran, In Memoriam, Kuvastin, Andante Festivo, Hellunen, Trapetsit, Onnenmaa.

Näiden viimeisten sukkakuvien myötä sanomme hyvästit kisalle, joka loppui jo miltei kolme kuukautta sitten. Huppista. Hyvin huomaa kuinka työt kasaantuvat ja bloggaaminen jää himpun verran myöhemmäksi neuleen valmistumisajankohdasta.


Kun viimeiset sukat oli saatu pääteltyä ja postattua maalialueelle, kisa tuntui päättyneen. Mitään asiaa ei ollut palkinnoille, sillä -knea- oli ensimmäisenä neljällä kisaetapilla ja siten rohmusi etappikohtaisten lankapalkintojen lisäksi myös kokonaiskisan voittopalkinnon yksilö- sekä joukkuekisassa (eli 1,5 kiloa lankaa, kelpaisi kyllä).

Vähän olen katkera, mutta sellaista se on. Kaikilla ei ole aikaa olla heti tietyllä kellonlyömällä puikot kädessä, kun pitää priorisoida oma elämä ensin. Ellei sitten ensi kisassa.... >:3

Loppujen lopuksi kokonaisuudessaan jäi suhteellisen hyvä mieli ja ainakin neljä oikein hyvää villasukkaohjetta. Itsensä haastaminen nopeusneulontaan sai huomaamaan, että sukkaparin neulomiseen ei tarvita kahta viikkoa. Paljon uusia tekniikkajuttuja tuli myös tutuksi, ja ehkä jonain päivänä uskaltaudun taas kokeilemaan magic looppia. Yllättävän helposti uudet asiat myös upposivat eikä samaa asiaa tarvinnut yrittää tuntitolkulla - muistaakseni.


Seuraavaan Sukka-Finlandiaan toivon paremman ajankohdan lisäksi viimeisteltyjä sekä vähän monipuolisempia ohjeita, koska:
- neulomalla silmukointi 7/7 ohjeessa
- nauhakavennus 6/7 ohjeessa
- vahvistettu kantapää 4/7 ohjeessa

Olisihan se myös kivaa, jos kaikki ohjeet olisi tehty samalla mallilla, nyt PDF-versiot erosivat toisistaan valtavasti. Saisi sitten kivasti koostettua nidotun version vaikka myytäväksi Lentävässä Lapasessa... Lisäksi olisin vailla useampia kokovaihtoehtoja niin saa oikeasti neulottua äiskälle ne villasukat joita koko kisan ajan yritin saada aikaiseksi, enkä sitten onnistunut loppujen lopuksi ollenkaan.

Hurraahuutoja ja hirmuisasti kiitoksia kisan järjestäjille ja kisaohjeiden suunnittelijoille, te teitte suomalaista neulontahistoriaa :3

Ensi vuoteen, kanssakilpailijat ja taustakannustajat!

-Ricchan-

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Äitienpäiväsukka KAL

Viime postauksessa jo kerroinkin tästä elämäni ensimmäisestä osallistumisesta Knit Alongiin, jonka suunnittelijana Niina Laitinen. Olen vallan hurmaantunut hänen sukkaohjeisiinsa ja tilasin muummuassa sukkakalenterit 2015 ja 2018, sekä kokoelman kesällä kerran. En malta odottaa taas että kutimet vapautuvat!
Ohjeita voit käydä ihastelemassa ja tilaamassa oheisen linkin kautta hänen verkkosivuilta Niina Laitinen Design.

Tapani mukaan huonona valokuvaajana en ole joka vaiheen jälkeen ottanut kuvaa, sillä on ollut valtava palo saada kirittyä ohjeet kiinni.
Näkymä 4.5. aamulla

Tämä KAL oli siis aloitettu jo 20.4. Ja itse työntäydyin remmiin vasta 26. tai 27. pvä. Ja nyt, viimein, 6.5. olen saanut sukat ajan tasalle!
Ei sillä, että kyseessä olisi vain yksi pari, mutta Bane pyysi myös omalle äidilleen parin.. 4x saman ohjeenpätkän teko alkaa melkoisesti puuduttaa, mutta mitäpä en hänen vuokseen tekisi ja kun niin kauniisti pyysi :)

Oman äidin sukkiin käytän kahta väriä, sillä varastossa oli vain yksi kerä tätä tummanpunaista seiskaveikkaa. En viitsinyt käydä hakemassa kahta uutta kerää jolloin tämä yksinäinen jäisi edelleen parittomaksi, joten käytän puuttuvan 30g vaaleanpunaisella veikalla.
6.5. ajantasalla
Banen äidin sukkiin kävin varta vasten hakemassa lankaa. Tätä samaa sävyä olisi ollut yksi kerä kätkössä, mutta ei varmasti olisi sattunut sama värierä jos olisin kaupasta paria hakemaan lähtenyt. Vielä olisi muutama ohjeenpätkä tulossa, näistä lupailtu kokoa 38-39, toivon ettei ole anopille liian suuret ja omalle äiskälle liian pienet.

7 veljeksen neulominen näin pitkästä aikaa tuntuu melko työläältä ja ranteet huutavatkin jo hallelujaa suuren kiritysmäärän vuoksi... Tämän neuleptojektin lomassa huomaan kuinka puikkojen materiaalillakin on vaikutusta käsialaan. Anopin sukat on neulottu 3.5mm bambupuikoilla ja äidin 3.5mm alumiinisilla ja bambuilla tulee huomattavasti tiukempaa jälkeä. En ole kuitenkasn huomannut tätä eroa muiden puisien puikkojen välillä.
Sukat valmistuivat 9.5. aamulla ennen Joensuuhun lähtöä ja niin sai äiti sekä anoppi uudet sukat :) Odotan mielenkiinnolla mitä anoppilasta kuuluu.

Näillä näkymin hyvää Äitienpäivää kaikille äideille!

~Ma-Chan~
13.5. Äitienpäivä
Ohje: Niina Laitinen Design

lauantai 12. toukokuuta 2018

Etappi 6 - Onnenmaa

Kolmesivuinen ohje ja pitsiä, eli toisin sanoen helppo sekä kepeä laskettelu Sukka-Finlandian kisan maaliin.


Simppelipitsiset
(Simple Lace Socks in Ravelry)

Mikä: Pitsisukat, koko 38 (60s)
Ohje: Onnenmaa -Merja Ojanperä
Puikot: 3mm sukkapuikot
Langat: Novita 7 veljestä purppura ja valkoinen
(75% villa / 25% polyamidi)
Kulutus: Purppura 118 gr ja valkoinen 3 gr eli yht. 121 gr (60,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 4 pvää

Nämä sukat vaikuttivat jo ohjeen perusteella helpoilta edellisen kierroksen vääntämisen jälkeen. Varresta varpaisiin, pystyi neulomaan sukkapuikoilla, ohje oli lyhyt ja yksinkertainen.

Kerrankin myös kisaolosuhteet osuivat kohdalleen: Vapaapäivä aloituspäivälle ja langaksi tuttua sekä turvallista Seiskaveikkaa kera kolmen millin puikkojen - vaikka tiesinkin taas tekeväni perus-38 koon sukat joita en saa kuin lahjoitettua jonnekin suuntaan (kisasukkiahan ei saa myydä).


Nuolia muodostavan pitsin lisäksi sukassa oli varressa kolmen kerroksen pituinen koristeraita, joka valitettavasti valmiissa sukissa hukkuu muun sekaan. Aluksi en edes huomannut sitä, mutta tykkäsin todella paljon.

Valkoinen raita tuo myös kivan värisäväyksen muuten niin yksivärisiin sukkiin. Näissä joku kirkkaampi väri olisi kenties tuonut pitsin paremmin esille, mutta luumuisa 7veikka sai ensimmäisenä huomioni lankaa valitessa.


Kantapää tehtiin taas vaihteeksi vahvistettua neulosta, mutta sitten tulikin yllätyskäänne: vahvistettu neulos jatkuikin kantapään alle - jännää! Lisää plussapisteitä satelee ohjeelle.

Ohje oli miellyttävän selkeä, kunnes päästiin kärkikavennuksiin joissa oli pakko yrittää jotenkin soveltaa. Hyvää oli se, että kavennukset piilotettiin pitsineuleen sekaan. Huonoa oli jo edellä mainittu soveltaminen sekä todella pieni kaavio B jota sai tihrustaa silmä tarkkana. Valokuvia olisin myös kaivannut lisää sekä niistä terävämpiä versioita.


Sukan neulominen oli helppoa, melkeinpä jopa tylsää. Hyvin pystyi seuraamaan Masterchef Australiaa samalla kun neulostin työpöydän ääressä. Valmista tuli neljässä päivässä, mutta olin silti vasta sijalla 59/122.

Sukka-Finlandian aktiivisia kisaajia oli yhteensä 176, ja oma loppusijoitukseni oli jaettu 75. sija. Yhteensä koko kisan aikana keräsin 139 pistettä eli reilu 20 pistettä per etappi. Ma-Chan napsi vähän parempia sijoituksia ja pääsi melkein top50:een.


Näitä sukkia neuloessa oli vaihteeksi joku henkilökohtainen kriisi/stressi/elämänkokoinen ahdistus, mutta Ma-Chan taltutti sen kutsumalla kotiinsa teelle ja kaakulle. Sitten vain neuloimme hänen sohvallaan hiljaisuuden vallitessa. Oh ystävyyttä <3

-Ricchan-

lauantai 5. toukokuuta 2018

Kehruukärpäsen pisto

Neulonta on jäänyt sivuun ja tilalle on tullut langan kehruu. Olen jo hyvän tovin omistanut värttinän jolla on opeteltu tekemään lankaa ihan ite, ja sen on kyllä näköisiäkin
ensimmäiset tuotokset että opeteltu on...
Haasteena olen nyt koettanut tuhota tuota viimesyksynä hankkimaani merinovillaa, mikä on valtavan ihanan väristä topsina, mutta selkeästikään en ole loppuun asti ajatellut miltä se kehrättynä tulisi näyttämään.. tulos on siis melkoinen värioksennus, mutta sen siitä saa kun aivot narikassa vaan tekee suunnittelematta.. Lopulliseksi tuotokseksi oli ajatuksissa tehdä kolmisäikeinen lanka, nyt kehrätty lanka ehkä juuri ja juuri cobwebin/fingeringin välimaastoa, seassa kuitenkin joitakin huopuneita paakkuja ja solmuja kun kierrettä on tullut kuitenkin pikkkkuisen liikaa ja lanka napsahtanut poikki.. Seuraavan kerran olen viisaampi ja erottelen paremmin värit toisistaan jotta saisin erivärisiä pätkiä enkä pelkkää värisotkua.
Pääväri tietysti erottuu, mutta selkeää rajaa ei aina ole havaittavissa, että on se eräänlainen taiteen laji tämäkin.. Tilasin lisää kehruukuitua tulemaan ja heidät sitten esittelen kunhan kotiutuvat :3 Harkinnassa on myös luonnonvärisen kuidun massahankinta, voisin kokeilla värjätä sen sitten itse.

Sain Ricchanilta joululahjaksi Gail Callahanin kirjoittaman käsikirjan "Värjää itse langat ja kuidut" ja sen verran olen uskaltanut kurkistaa sisältöä, että monta vaihetta monta asiaa ja että en ehkä rupeaisi ensimmäistäkertaa kokeilemaan värjyytä kerrostalon keittiössä :'D
Ehkä jokun kannettava keittolevy ulkonakin ajaa asiaa?

Vinkki viitosia otetaan vastaan jos jollakulla on langan värjäämisestä kokemuksia :)

~Ma-Chan~

tiistai 1. toukokuuta 2018

Etappi 5 - Trapetsitaiteilija Annika

Ensimmäisenä silmiin osui tässä ohjeessa sivujen määrä: yksitoista. Sitten kauhusta levinneisiin silmiin osuvat itse sukat, jotka ovat yksinkertaisesti todettuna häilyvän epämääräisen rumat.


Vänkyrävönkyrät
(Vänkyrävönkyrät in Ravelry)

Mikä: Villasukat, koko 38 (64s)
Ohje: Trapetsitaiteilija Annika/Trapetsit - Tiina Kaarela
Puikot: 2.5mm ja 3mm sukkapuikot
Langat: Louhittaren luolan Väinämöinen Metsä, Kaunokki ja Koivu
(75% konepestävä villa / 25% nylon)
Kulutus: Metsä 58 gr, Kaunokki 21 gr ja Koivu 9 gr eli yht. 88 gr (44gr/sukka)
Aikaa kului: 7 pvää

Taas sukat, jotka on tasan tarkkaan tarkoitettu magic loop-tekniikalle, eikä todellakaan sukkapuikoilla neulottavaksi. Lisäksi ohjeesta oli uhrattu yhden sivun verran pelkästään mainostukselle. Ohjeesta, joka oli kirjoitettu hirmu pitkästi, toistettu yksi osuus sanasta sanaan ja toisessa osuudessa tylysti todettu neulomaan kuten aikaisempi samanlainen osuus mutta eri värillä.

Ohjeen kaaviokuva oli virheellinen ja kuvat joita voisi käyttää apuna ymmärtämään sukan muodostumista eivät olleetkaan nopeuskisan vaatimusten mukaisia väreiltään. Muutenkin ohje tuntui viimeistelemättömältä ja siltä kuin se olisi hutaisten tehty suurin piirtein melkein valmiiksi. Tietääkseni olimme kisaajia, emme testineulojia.


Tämän lisäksi suunnittelijan käytös foorumilla ihmetytti. Ensin ei saanut tehdä värimuokkauksia, sitten niitä saikin tehdä. Ensin ei myöskään saanut muuttaa kantapään kohtaa suhteutettuna raitoihin, mutta sitten sen sai tehdä ihan millä tavalla lystäsi. Kantapään kukan väristä vängättiin pitkään eikä sitä saanut muuttaa, mutta sitten kuitenkin lopulta sai.

Sympatiapisteitä suunnittelijalle sateli kyllä, olisi itseänikin alkanut keljuttamaan loputon kyselytulva muokkauksista. Lopulta suunnittelija itse ei enää edes vastannut kysymyksiin, vaan Tukisukka joutui huolehtimaan kommunikaatiosta kisailijoiden kanssa hänen puolestaan. Toisaalta mietin, että jos ohjeessa olisi ollut liikkumavaraa, olisiko popula ollut vähemmän kyselyaltista. Tai kenties periksi antaminen aiheutti lisää vaatimuksia, "kun muutkin sai tehdä silleen ei-ohjeen mukaisesti"...


Sitten itse sukat. Kärjestä aloitettavat, neulotaan lyhennettyjä kerroksia (sininen ruudukko ja Koivuisa yksivärinen), sitten raitakerroksia, jätetään kantapää viimeiseksi, lisää lyhennettyjä kerroksia (nyt ensin yksivärinen ja sitten vasta ruudukko), suoraa, joustinta ja neuletuppilopäättely eli tutummin i-cord. Epämääräinen kantapää sekä siihen outo kukkakuvio just sillä tietyllä värillä. Paljon tekniikkaa, vähän kauneutta. Lisäksi isompi koko tarkoitti lähinnä sukan pituuden lisäämistä, eli leveys oli kokoa 38 ja pituus kokoa 40: lopputuloksena yksinkertaisuudessaan ryhdittömät pötkylät, jotka ovat liian pitkät omiin jalkoihin ja ahdistivat leveyssuunnassa isompijalkaisia.

Ainut asia, josta ilahduin näissä sukissa oli mietinnän määrä. Siinä missä suurin osa kisasukista oli tuttujen tekniikoiden toistamista, tässä piti opetella lyhennetyt kerrokset ja i-cord.


Ei näitä valmiita sukkia voi mihinkään lahjoittaa, vaan aion purkaa ne tämän blogipäivityksen jälkeen. Lisäksi joka välissä piti olla katkaisemassa lankaa, vaikka ihan hyvin sen olisi voinut kuljettaa mukana. Myös sukkien nimi vaihtui kisan aikana, eli en nyt tiedä ovatko nämä Trapetsit vai Trapetsitaiteilija Annikat vai joku ihan muu. Lisäksi kisan jälkeisessä palautteessa sukkien kuva oli aivan eri kuin mitä kisasukat.

Allekirjoittanut käytti vielä SF-hulluudenpuuskassa kolmea eri sponsorilankaa, jotka eivät sopineet sukan malliin lainkaan väreiltään. Itsepäisesti tein sukat kuitenkin valituilla langoilla, vaikka niistä ei todellakaan tullut nätein aikaansaannos. Sijoitukseni oli tällä kierroksella 72/114.

Tämän kirjoituksen voisi oikeastaan tiivistää yhteen kolmen sanan lauseeseen: Mihin jäi viimeistely?

-Ricchan-

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Sateenkaaria lumikinoksissa

Väri on tämän vuodenvaihteen hittijuttu selvästikin minun tekeleissä, nämäkin tosin aloitettu joskus joulun tienoilla SF etappien väliaikoina, kun ei malttanut olla mitään tekemättäkään. 
Joensuun Taito Shopista löysin ohjeen , jonka mukana tuli langatkin. Tosin eihän ohjetta voi noudattaa täysin ja lähdin soveltamaan näitä sukkia tuliterille 2 mm puikoille.

Sateenkaaria kinoksissa- kissa
Puikot 2mm
Silmukoita aloitukseen 100

Ohjeesta poiketen loin 100 silmukkaa (koska tiesin että ohjeen silmukkamäärä ei tulisi riittämään minun miehenpohkeilleni) ja lähdettiin alkuun perinteisellä 2o 2n resorilla.

Ohjeen mukaan tein ensin 5 raitaa, jonka jälkeen kavennuksia tehdään 1. ja 4. puikon alussa ja lopussa raidan ensimmäisellä kierroksella 9 kertaa. Nilkan lähestyessä puikoilla oli minun makuuni liikaa silmukoita (en tykkää jos sukassa nilkka jää ihan löysäksi lölleröksi) joten ratkaisuna tähän tein 16. raidalla kavennukset tuplana ja 17. raidan lopussa normaalisti. Nyt puikoilla silmukoita on yht. 70, jotka jaoin 18, 17, 17, 18.


Näiden kavennusten jälkeen ohjeen lukeminenkin oli aivan turhaa ja siispä lähdettiin säveltämään omia. Sukassa on perinteinen vahvistettu kantapää, tein siitä 36 krsta (op 18 nostettua silmukkaa) ja kantapussi tehty jaolla 12/12/12, poimin perinteiseen tapaan lapun sivuilta 18 silmukkaa. Sen sijaan että olisin aloittanut kiilakavennukset, päätin että sukan päällisestä tulee täysin tasainen ja neuleen edetessä kavennan ylimääräiset silmukat keskellä jalkapohjaa pois. Tämän voi tehdä omaan tahtiin sen mukaan miten se näyttää istuvan parhaiten omaan jalkaan, tavoitteena kuitenkin saada sama määrä silmukoita kaikille puikoille (17s) ennen kärkikavennuksia.
Kavennukset on tehty nauhakavennuksena. Näin jälkikäteen olisin halunnut sukkiin vielä hieman pidemmät varret, mutta värikkään langan menekki kai huoletti liikaa ja tuli pelattua varman päälle.. ehkä tulevaisuudessa teen pidempivartisetkin.
Kaikenkaikkiaan suht nopeat tehtävät 2mm puikoillakin sikäli mikäli mielenkiinto riittää nypertämiseen.

Tänään aloitin elämäni ensimmäisen KAL työn, kyseessä siis Niina Laitisen äitienpäiväsukat (jotka tosin on jo aloitettu 20. pvä joten kirimistä riittää), ohjeen mukaan yksiväriset mutta itse teen kaksiväriset, koska lähdin extempore mukaan ja langat kaiveltu lankavarastosta eikä tietenkään löytynyt useampaa kerää samaa 7 veikka lankaa...

~Ma-Chan~

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

SF Etappi 4 - Hellunen

Se tunne kun näet ohjeen ja vain huokaiset, miten rumat sukat joudut neulomaan.


Hörsöt
(Hörsöt in Ravelry)

Mikä: Villasukat, koko 38 (60s)
Ohje: Hellunen - Pirjo Iivonen
Puikot: 3 mm ja 3.5 mm sukkapuikot sekä 3mm virkkuukoukku
Langat: Novita 7 veljestä valkoinen ja tummansininen
(75% villa / 25% polyamidi)
Kulutus: Valkoinen 129 gr, sininen 6 gr eli yht. 135 gr (67,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 4 päivää

Omituinen aloitus, pitsiä varressa ja jalkaterässä, latvialaista punosta, vahvistettua kantapäätä, jännä kärki ja siinä se olikin. Sekä hitonmoinen määrä sivunlatauksia Iivosen naamakirjasivulla sekä youtube-kanavalla, koska ohjevideo. Pientä mainostuksen makua, eikä naamakirjan video edes ollut hyvälaatuinen - mutta se johtuu ihan facebookista.

Sukat aloitettiin virkkaamalla nyppyjä pitsialoitukseen, neulottiin pitsiä, tehtiin latvialainen punos, neulottiin lisää pitsiä, tehtiin toinen punos, tylsisteltiin vahvistettu kantapää, jatkettiin pitsiä jalkaterän päällä ja sitten mielenkiintoisin osuus oli vain lopussa kun kärkikavennukset neulottiin toistensa lomaan.


Ohjeessa oli pieniä epämääräisyyksiä, mm. sanottiin "poimi sopiva määrä silmukoita (15)". Eli toisin sanoen sopiva määrä oli jo ennaltamäärätty. Lisäksi teksti oli kirjoitettu kauhean pötkösti ja ahtaasti, minkä lisäksi jäin kaipaamaan sivunumerointia.

Sukasta oli myös tarjolla vain yksi koko joka hyvin suurella todennäköisyydellä täsmää suunnittelijan jalkaan. Ei siinä, tuskin miehet haluavat mitään pitsihörsöjä, mutta mites sitten jos naisella onkin vähän isompi räpylä kuin perus-38... Äiskä olisi nimittäin ainakin todella mielellään ottanut itselleen nämä sinivalkoiset versiot, mutta kun ne eivät mahtuneet hänen jalkaansa.


Plussapuolena latvialaisen punoksen opettelu onnistui paremmin kun sen joutui tekemään kaksi kertaa sukassa. Toisena plussana sukat sai onneksi tehdä nopeuskisassa yksivärisinä - miinus punos, jossa piti käyttää kahta väriä. Näin sai kuitenkin aikaiseksi edes jollain tavalla nätit sukat. Väreiksi valitsin valkoisen ja sinisen, koska sukat kiittivät sodan aikaisia naisia jotka jaksoivat kotona hoitaa myös miesten hommat. Enkä ollut värivalinnassani ainoa, mutta ei siinä mitään.


Tämä oli myös ensimmäinen Sukka-Finlandian etappi, jonka aloitin heti aamusta. En tosin sinä päivänä kuin etappi julkaistiin, mutta seuraavana. Lisäksi ajatushärön myötä varren pitsi osuu toisessa sukassa eri kohtaan kuin aikaisemmassa (kuvissa vasen sukka). Sukat ovat siis periaatteessa eripariset, mutta menkööt. En jaksa purkaa, enkä todellakaan aio tehdä molemmille omaa pariaan.

Sijoitukseni kisassa parani selkeästi, olin 66/131. Ja loppusanoina todettakoon, että vaikka sukat olivatkin tylsät ja möllit, haluaisin silti tehdä pummitytölle ohuemmalla langalla näistä prinsessasukat :3

-Ricchan-