tiistai 16. lokakuuta 2018

Näkymätön ystävä

Toisin kuin otsikko antaa olettaa, kyseessä ei ole muumilaakson asukkaiden tuntema Ninni, vaan studio Ghiblin maskottiotus Totoro. Vieläpä kuningas itse, huh huh.


Naapurini Totoro
(Tonari no Totoro in Ravelry)

Mikä: Onteloneule-lapaset
Ohje: Brella - Norwegian Totoro Mittens (ravelry)
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Langat: Novita Sointu (musta) ja Gjestal Garn'in  SW Merinoull (valkoinen)
Kulutus: Sointu 92, Merinoull 74 gr eli yht. 166 gr (83 gr/lapanen)
Aikaa kului: 9,5 pvää

Näissä lapasissa oli niin tajuttoman herttainen idea lähtökohtana: onteloneuleella neulotut kaksinkertaiset lapaset, joilla pysyvät näppöset lämpiminä. Niin olin täpinöissäni ja lupasin viime vuoden joululahjana neuloa armaalleni nämä söpöt otukset. Helmi-maaliskuullehan se lupaus sitten vierähti, mutta valmiiksi tulivat.

Langoiksi valikoituivat Prismasta löydetty sataprosenttista villaa oleva ale-Sointu ja sen seuraksi tilasin tammikuussa Lankamaailmasta Gjestal'in merinovillaista worsted-paksuista SW Merinoullia. Kyseinen lanka on itsellleni uusi tuttavuus, tilailin samalla myös Perua sekä Picchua kokeilua varten.

Alkuun jouduin hieman muokkaamaan koko kuviota, koska neuletiheys oli valitsemissani langoissa aivan liian erilanen. Mies ei myöskään tykkää ihan liki ranteessa olevista joustinneuloksista, joten suunnittelin ranteeseen lisäosan, johon laitoin hengailemaan peukalon kuviossa olevia pikku-Totoroita. Niiden korvat jäivät hiukkasen lyhyiksi, mutta sille ei tällä hetkellä voi mitään. Myös kuningas-Totoro on peilikuvana molemmissa lapasissa, sillä se ei aivan asettunut täysin keskelle.


Ensin neuloin ensimmäisen lapasversion, mutta siitä tuli auttamattomasti liian pieni. Ei muuta kuin purkuun ja uusiksi. Ikävästi valkoinen lanka keräsi aika tehokkaasti mustaa itseensä ja vaikka huuhtelin sen, on lanka hieman harmaampaa kuin alun perin. Kuten vanha sananlasku kuuluu, "hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään"... Mikä on tietysti aika samantekevää nyt kun kirjoitin siitä tähän.

Onteloneuleessa ideana on, että sisäpuolella neulotaan "negatiivi" lapasen ulkopuolesta, jolloin voi valita kummin päin lapasia pitää. Silmukoiden päättely tulikin tehdä siistin ulkoasun takaamiseksi silmukoita jäljittelemällä. Oikein hyvä video tästä löytyy Dropsin sivuilta (links), jota käytin avuksi lähes koko päättelyn ajan. Myös russian join-tekniikka oli ahkerassa käytössä. Se tosin aiheutti hieman satunnaisia nöyhtäisiä paksuja lankakohtia.


Kuten aina, pituus hieman epäilytti kun sain lapaset valmiiksi. Joku viisi kerrosta olisi saanut olla lisää, sillä nyt lapaset ovat ihan inan verran ahtaat pituussuunnassa. Vaihtoehtoisesti peukalot olisi voinut laittaa hiukan alemmas, mutta sitten ranteet olisivat paleltuneet. Hankalaa.

Lukuisista parannuskohdista huolimatta loppufiilikseni näistä lapasista on ylpeys. Kuvion uudelleensuunnittelu oli kivaa (niska ei valittettavasti jaa tätä samaa tunnetta kanssani) sekä pikkuTotorot olivat oikeastaan hirmuisan söpöjä. Onteloneule myös neuloontui jo huomattavasti nopeammin kuin se aikaisempi pipo, jopa jonkinlaista flow-tilaan pääsemistä oli havaittavissa.

Luultavasti tulen tekemään toiset lapaset tällä samalla tekniikalla, kenties sitten oikeasti sopivamman kokoiset miekkoselleni <3 Voisin sitten kätevästi (hah hah) omia nämä omaan käyttööni...

-Ricchan-

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Puolivälisaldo

Sukkasato 2018 on noin puolessa ja on aika tehdä väliaikakatsaus. Tähän mennessä satoiluun tiensä on löytänyt 3 paria sukkia.

Pari 1

Ei pöllömmät Pöllösukat

Lanka: Adlibris Socki Fine
Puikot 2.5mm
Aloitus 72s
Lasihelmiä 24 kpl
Owlie socks ohjetta lainattu pöllöihin

Nämä ovat ensimmäiset Adlibriksen langasta tekemäni sukat ja pakko myöntää, yllätyin positiivisesti! Langan hintaan nähden laatu ja tuntu ovat yllättävän hyvät. Sekoitussuhde on kuin 7 veljeksessä, 75%villaa 25%polyamidia, mutta lanka ei ole lähellekään niin karkeaa kuin odottaisi. Sävy on moccha speckle, johon rakastuin silmittömästi (piti siis mielijohteesta tilata sitä lisää). Olen kauan koittanut löytää vastaavia roiskevärjättyjä lankoja mutta melko huonolla menestyksellä. Adlibriksellä kuitenkin löytyy jopa 4 eri sävyä. Vuosi takaperin Joensuun TaitoShopissa oli myös Alizen vastaava tuote, en tosin muista oliko sävyjä enempää kuin se marjapuuro..
Anyways! Ohjeessa on lainattu Ravelrysta ilmaisohjetta Owlie socks pöllökohtiin, muun olen räpeltänyt itse. Pöllöin silmät on taannoin SukkaFinlandiaan hankittuja matsuno lasihelmiä ja pujottamiseen käytetty 0.5mm virkkuukoukkua. Varren takaosassa kulkee langankierokuvio, jotka tosin menee kummassakin sukassa eri tavalla koska joku laski väärin miten oli ekat tehnyt.. 

Pari 2

September Socks

By Niina Laitinen
Lanka: 7veljestä
Puikot: 3.5mm
Koko 39

Niina Laitisen ohjeiden myötä olen löytänyt 7 veikan uudelleen. Huomioimatta sitä, että usein lanka on melko karheaa ja sieltä tursuaa polyamidisoiroja, tällä lankalla tulee niin mukavan napakat sukat! Vaikka en omasta mielestäni ole kovin tiukkaan neulova niin tulos on kuitenkin jämäkkä. Laitisen ohjeet ovat ihanasti selkokielellä kirjoitettuja, ettei niiden kanssa tarvitse kuin tehdä niinkuin sanotaan! Olin jo unohtanut kuinka nopeasti sukat tulee, kun käyttää paksumpaa lankaa :)

Kiitos Ricchan sukkamallina toimimisesta! Nämä yksilöt jäivätkin hänen käpäliin (tai kaapin nurkkaan odottamaan) 

Pari3

October Socks

By Niina Laitinen
Lanka: 7 veljestä
Puikot: 3.5mm
Koko:39

Enhän vain unohtanut sanoa miten paljon tykkään Laitisen malleista?
Tässä siis toinen taidonnäyte, eipä tässä kai enempiä esittelyjä tarvita! :)

Muita kuulumisia? Noh, olen viimein asettunut asumaan Kontiolahdelle, ei ihan Joensuu, mutta tarpeeksi lähellä :D
Bane tykkää ja niin minäkin :) 
Neulostelen aina kun töiltäni ehdin, tuntuu silti että liian vähän... 

Niina Laitinen Designin Taimitarha facebook- ryhmässä on tulossa Isänpäivä KAL, kirjoneuletta kolmella värillä tiedossa! Edellä taisinkin mainita, että ohjeet on helppo tulkita, joten aloittelijatkin mukaan vaan :)
Taimitarha- ryhmästä saa myös kivasti apuja jos tenkapoo iskee :) Allekirjoittanut on menossa mukana!

Kirpsakoita syysilmoja toivottelee 
~Ma-Chan~

torstai 4. lokakuuta 2018

Satoilun merkeissä

Niin se vain syksy on saapunut kaupunkiin - ja maallekin. Pohjoisessa on jo kuulemma satanut ensilumi, joten villasukille on tulee todellakin olemaan tarvetta. Sitä suuremmalla syyllä Sukkasato pärähti käyntiin Räveltämössä ja allekirjoittanutkin sinne muutamat lastensukat on saanut aikaiseksi. Tänä vuonna on myös osallistujien kesken arvontaa, joten kannattaa käydä kurkkaamassa.

Juuri nyt työn alla on jotain ihan muuta, mutta eiköhän lokakuun loppuun mennessä ehdi vielä ainakin yhdet sukat saada aikaiseksi. Ehkä jopa aikuisten sukat...


Siniset pikkuHemmot

Mikä: 1 v. lapsen sukat (40 s)
Ohje: PikkuHemmot (ohje tulossa)
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Langat: Novita 7veljestä Eero sininen ja Aapo luonnonvalkoinen
(75 % villa, 25% polyamidi)
Kulutus: Sininen 55 gr, valkoinen 16 gr eli yht. 71 gr (35,5 gr/sukka)
 Aikaa kului: 1,5 pvää

En halunnut tehdä taaperoikäiselle junasukkia, vaan jonkinlaista omaa sätöstystä. Alkuun tein 2o2n-joustinresoria, johon sitten junasukan tyyliin 4 kerrosta nurjaa, 4 kerrosta oikeaa ja 4 kerrosta nurjaa. Sitten vain neuloa posotin joustinta jonkin aikaa. Värinvaihdosta tuli mielestäni oikein kiva ja keveä.

Kantapää on ihan perinteinen hollantilainen, jonka jälkeen jatkoin jalkaterässä joustinta. Loppuun tein sädekavennuksen, silleen jännästi jotta saisin joustimen jatkumaan aivan loppuun saakka. Pohjan pituus on muistaakseni noin 18 senttimetriä, korjaan jos olen väärässä. Tuli kadotettua se lippulappunen johon olin merkinnyt kaiken oleellisen tiedon.

Nämä villikset lähtivät pummitytön varpaita lämmittämään. Uskon, että ainakin ympärysmitassa riittää kasvunkavaraa, mutta jalkapohjan pituus onkin sitten vähän epämääräinen.


Punaiset pikkuHemmot

Mikä: 1 v. lapsen sukat (40 s)
Ohje: PikkuHemmot (ohje tulossa)
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Langat: Novita 7veljestä Eero sininen ja 7 veljestä tummanpunainen
(75 % villa, 25% polyamidi)
Kulutus: Punainen 91 gr, valkoinen 16 gr eli yht. 107 gr (53,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 2 pvää

Tein samalla kaavalla myös punaiset versiot. Pieniä sukkia ei montaa samankokoista oikein kannata samalla lapsella olla, mutta teinpä nyt kuitenkin kun malli oli mielestäni mahdottoman söpö. Sain näihin sukkiin myös kulutettua jo kuuden vuoden kypsään ikään ehtineen tummanpunaisen kerän.

On se vaan kauhea tunne, kun neulot ja epäilet langan riittävyyttä, neulot lisää ja neulot vaan lujempaa ettei lanka ehdi loppumaan... Onneksi hätävaraa jäi noin 30 sentin pituinen nyörinpätkä.

Ohje tulee muuten jossain kohtaa ilmaiseksi blogiin, kunhan saan tietää ovat koot kohdallaan. Kyseessä on taaperon jalkaan sovellettu versio aikuisten sukasta. Ohjeessa ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta kärkikavennuksien tekeminen siististi niin että kuvio jatkuu on se pahin ongelma. Onneksi mummi on tehnyt monet sukat tällä mallilla, joten niistä saa haettua vähän lisäosviittaa.


miniHemmot

Mikä: 6 kk lapsen sukat (40 s)
Ohje: PikkuHemmot (ohje tulossa)
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Langat: Novita 7veljestä Eero sininen ja Aapo luonnonvalkoinen
(75 % villa, 25% polyamidi)
Kulutus: Sininen 55 gr, valkoinen 15 gr eli yht. 71 gr (35 gr/sukka)
Aikaa kului: 2 pvää

Koska yövuoro on loistavaa sukanneulonta-aikaa, tein myös suvun uusimmalle tulokkaalle miniHemmot. Nämä ovat myös tehty samalla kaavalla, mutta pohja on noin viisi senttiä pienempi eli 13 cm.

Toivottavasti sukat mahtuvat, heitä ei kuulemma ole vielä ehditty testailla. Tai vaihtoehtoisesti sukat ovat aivan liian isot. Aina ei voi onnistua kerralla, eikä joskus toisellakaan. Onneksi mikään ei estä kokeilemasta uudestaan... paitsi tietysti jos vastaanottajalla on jo liikaa sukkapareja käytettäväksi.

Mistä tulikin mieleeni parit villasukka- ja käsityökeräykset, sikäli mikäli on liikaa lankaa ja aikaa sekä totta kai halua tehdä hyvää:

Villasukkia meripelastukselle!-ryhmä facebookissa.
- Kaikenkokoisia aikuisten sukkia ovat vailla.
 Käsitöitä saattohoitopotilaille-ryhmä facebookissa.
- Tarvitaan putkisukkia, turvalonkeroita, myssyjä.

-Ricchan-

maanantai 24. syyskuuta 2018

Jätskiväriä

Päivänä eräänä, sattui silmiini facebookryhmän "Käsitöitä saattohoitopotilaille" julkaisu, jossa kerrottiin, että tarvittaisiin villaisia sukkia, koska osastolla on paljon palelevia jalkoja. Sukat ovat potilaalle henkilökohtaiset ja seuraavat potilaan mukana loppuun saakka ja jäävät sitten omaisille. Tuli sellainen olo, että haluaisi tehdä hyvää toiselle, ja niinpä päätin tähän keräykseen osallistua. Valitettavasti kaiken muuttohässäkän keskellä en ehtinyt tehdä kuin yhden parin, mutta suunnitelmissa on jossain välissä tehdä lisääkin.

Saattosukat

Puikot: 3.5mm
Lanka: Novita Baby Wool 100% merino
Sävyt: 515 (v. Pun) ja 309 (v. Sin)

Ohjeena on Novitan helppo tuubisukkaohje, 3 krs 3o 3n neuletta ja joka 4 kerroksella kuvio siirtyy yhden pykälän eteenpäin, jotta saadaan kuvio kiertymään.

Oli mukava saada henkilöltä, kenelle lähetin sukat, viesti, että sukkien jäätelövärit olivat ilahduttaneet saajaa.

Eihän elämän ehtoon tarvitse olla pelkkiä sairaalavärejä?

~Ma-chan~

torstai 20. syyskuuta 2018

Matemaattista

Niin siinä vaan kävi, että iskä täytti vuosia taas tänäkin vuonna. Järjestimme siskon kanssa ylläribileet, joissa oli tarjolla mustikkapiirakkaa ja suklaakeksejä. Lahjaksi neuloa hurautin pikapikaa viikossa villasukat.


54-raitaiset
(54 Stripes in Ravelry)

Mikä: Oma perusvillasukka, koko 43 (80s)
Ohje: Hemmot (ohje tulossa)
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Langat: 7veljestä Aapo metsänvihreä, Eero luonnonvalkoinen
ja jämä-luonnonvalkoinen (75% villa, 25% polyamidi)
Kulutus: Metsänvihreä 146 gr, luonnonvalkoinen 28 gr eli yht. 174 gr (87 gr/sukka)
Aikaa kului: 6,5 pvää

Ohje on sama, jolla olen täällä aikaisemminkin esitellyt sukkia. Langat taasen löytyivät Cittarin halvennustarjouksesta ja ne on aika lailla neulottu jo villasukiksi. Luonnonvalkoinen ja vihreä sopivat hyvin toisiinsa, vaikka vihreä taittaakin aika tavalla harmaaseen.

Alkuun olin tekemässä vihreästä Eerosta ihan jotain muuta, mutta jouduin sitten purkamaan koko langan. Kurttujen takia päädyin vyyhdittämään ja kastelemaan sekä kerimään langan uudestaan. Tämä oli hyvä, sillä lanka pehmeni huomattavasti ja oli sormiystävällisempää neulottavaa kuin ensimmäisellä kerralla.


Raidat syntyivät neulomisen kanssa samaan tahtiin. Neljä kerrosta valkoista, sitten 1 vihreä/1 valkoinen/ 1 vihreä ja sitä jatkettiin, kunnes paksuja kerroksia oli viisi ja ohuita nauhoja neljä. Viisi ja neljä, eli synttärisankarin ikä. Ai että olin ylpeä itsestäni kun näin näppärästi sain tällaisen aika olemattoman asiayhteyden muodostettua...

Henkilökohtaisesti tykästyin raitaosuuteen, se on rauhallinen olematta liian tylsännäköinen. Tällä tavalla aion varmasti tulevaisuudessakin neulostaa muutamat villasukat...


Sukkasato pyörii Räveltämön puolella, osallistukaahan :3 Tänä vuonna meitsi pyörii taas modena ja olen luvannut arpoa jokaisen osallistuneen kesken lahjakortin TaitoShoppiin!
Muistakaa myös instassa tagit #Sukkasato ja #Sukkasato2018

Tästä tulikin mieleeni, että kotikaupungissa eli Savonlinnan pikkukylässä tapahtuu neulerintamalla piakkoin jotain jännää, siitä kerron tuonnempana lisää :3

- Ricchan -

torstai 30. elokuuta 2018

Lhoze

Viime syksynä halusin tehdä ansgarokselle pipon syksyn kuulaita tuulia vastaan, jonkun vähän paremman, ehkä kenties jopa pakkasen kestävän version. Yhden pipo-otuksen sainkin sitten aikaiseksi, mutta sepä olikin liian pieni ("taasko"?)... Neuloin sitä töissä hiljaisina hetkinä ja kotona television ääressä, kunnes sain vihdoin valmiiksi viime helmikuussa.

...Helmikuussa??

Huppista. Kylläpä se aika rientää lujempaa kuin uskoisikaan.


 Lhoze-pipo
 (Lhoze in Ravelry)

Mikä: Pipo kaksinkertaisella reunalla (180 s)
Ohje: Itse räpelletty
Puikot: 2,5 mm sukkapuikot
Lanka: Holst Garn'in Highland, värissä nurmi
(80 % highland-villa, 20 % polyamidi)
Kulutus: 77 gr
Aikaa kului: 8 päivää

Langaksi valitsin  Highlandin, jonka värit lahjan saaja sai ihan itse valita. Mukaan tarttui sekä vihreää että violettia. Vihreä turf (suomeksi nurmi) läikittyi kivasti raidoiksi pitkin neuletta. Tuntuma langassa on ihanan pehmeä ja se tuntuu miellyttävän viileältä ihoa vasten.

Koska suuresti kammoksun pelkkää sileän neulontaa, halusin tehdä sivuun jonkinlaista kuviota. Sellaista yksinkertaista, mutta kaunista olematta turhan simppeli.
Asiaa pohtiessani päässäni alkoi hiljalleen raksuttaa vuorillisten pipojen mallisto, jonka nimeäisin vuorien mukaan. Tähän pipoon oli tarkoitus neuloa sisälle joko Fashion Soft-pehmolangasta tai Perusta vuori. Mutta koska pipo oli ensikokeilemalla aivan liian pieni isopäiselle miehelle, tämä ajatus jäi loppujen lopuksi vain ajatukseksi. Nimi kuitenkin säilyi. Lhoze-vuoresta löytyy pieni infonpätkä wikipediasta.


Palatkaamme aiheeseen. Alun perin laskin mallitilkun neuletiheyden mukaan tarvitsevani vähintään 198 silmukkaa päänympärykseen. Koska en omistanut silloin 2,5 mm pyöröpuikkoja, jouduin vähentämään silmukkamäärän 180 silmukkaan jotta ne pysyivät sukkapuikoilla. Virhe, jonka ylenkatsoin viattomin silmin. "Lankahan venyy käytössä" oli tekosyyni. Ikävä vain, että jos valmis työ on jo etukäteen aivan liian pieni, käyttöä ei pääse tapahtumaan.

Aloitin neulomisen ensin kasialoituksella ylhäältä, mutta siitä ei tuntunut tulevan mitään. Seuraavaksi aloitin alhaalta joustimesta, jota neuloin yhteensä 80 kerrosta. Sitten taitoin sen kaksinkerroin, ajatuksena siirtää silmukoita niin että saisin tuollaisen vinon elementin reunaan. Muuten hyvä idea, mutta silmukoita siirtyi aivan liikaa. Toisin sanoen silmukoin 1. puikon silmukat yhteen 2. puikon kanssa, 2. puikon silmukat yhteen 3. puikon kanssa ja niin edespäin. Olin niin ylpeä itsestäni kun sain aikaiseksi kivan efektin, mutta joku kohta reunasta on aina rutulla. Ainakaan omassa päässäni pipo ei suostunut asettumaan ilman että jokin kohta painoi päänuppia. Tulos oli siis plus miinus nolla.

Ehkä ensi kerralla osaan ottaa vain sen 20 silmukkaa etuottia ahnehtimatta lähes puolitoistakertaista määrää... Saattaisipa olla, että ei tulisi niin ruttuisaa reunaa.


Noh, koska kuvittelin että mies-rakas pitää pipoa kuitenkin, jatkoin neulomista. Silmukoita oli yhteensä 45 per puikko ja niiden tippumista piti aina koko ajan yrittää estellä. Sivuun tein koristeraitaa kerroksen alusta alkaen seuraavasti: "2o, 2n, 2 s oikein takareunastaan, 2 n, 24 s ainaoikein, 2 n, 2o, 2n, loppu suoraa".

Suoraa neuloin noin 40 kerrosta, sitten kavennuksiin sain upotettua noin 13 kerrosta. Kavennukset ovat oikein nätit kuviossa, mutta eivät oikein muualla pipossa. Piirustuspöydän ääreen takaisin siis.

Ehkä se johtui suunnitteluinnostani, joka suuntautui jo muihin kohteisiin. Tai sitten tajusin jossain mieleni sopukoissa, ettei tämä pipo ehkä tulisi sopimaan ansgarokselle. Tai jokin kolmas kosminen voima halusi minun epäonnistuvan. Nimittäin nyt kun muistelen puolen vuoden takaisia neulomisia, niin on paha aavistus, että vain hutaisin tämän pipon kasaan. Alkuun siihen on upotettu niin paljon huolta ja rakkautta, mutta loppu on plääh.

Jospa tänä syksynä kokeilen uudestaan ja sitten saan tietää millainen Lhotse'n oikeasti tulisi olla :3

- Ricchan-

perjantai 17. elokuuta 2018

Magic Loop.. Or poop?

Muuttoaskareiden keskellä on viisasta aloittaa uusi haaste eli opetella magic loop tekniikka. Ensimmäinen yritys päätyi purkuun, ei millään meinannut mennä jakeluun miten perin silmukoiden pitää puikoilla olla ja kaapeli pyörii miten sattuu huolimatta siitä että se on hyvin taipuisaa muovia jonka pitäisi sopia tämän tyyppiseen toimintaan.. Ongelma ehkä on että nämä puikot on uudenkarheat ja vapautuivat pakkauksesta vasta tähän projektiin? Mene ja tiedä.
Toinen yritys kuitenkin tuotti tulosta vaikka aivot höyryten starttia teinkin. En ole vielä aivan vakuuttunut, että tämä on nopein tapa tehdä sukkaparia samanaikaisesti, varsinkin kun itse harrastan tavallisia sukkapuikkoja.. Tosin, kuten luvattu, sukkapari on paljon tasalaatuisempi siihen nähden jos hyppisi puikkoparilta toiselle tai tekisi ensin pätkän toista ja toisena päivänä saman pätkän toiseen.
Ohjeeksikaan en tietenkään mitään kaikkein helpointa valinnut vaan työn alla ovat Heidi Nickin sukat Bicycle Race, jotka ovat olleet tänä vuonna Tour de Sockissa ja joiden ohjeen voi ostaa itsellesi Ravelrysta (ohje englanniksi). Omien tekeleideni varsista tosin tulee lyhyemmät kuin mallikuvassa koska jonkin ajatuskatkon vuoksi en tehnyt useampaa kertaa resoria.
Lankana Drops Fabel kirsikanpunainen, Matsuno siemenhelmiä koossa 8/0 väri iris carnival ja Addi 2mm/80cm kaapelipuikot. Käytän 0.5mm virkkuukoukkua helmien pujottamiseen.
Kuinkahan kauan nämä viipyilevät puikoilla?

Hyvää syksyn jatkoa toivottaa pieni, vaaleanpunainen, hiilisilmäinen mustekala! (siltä ohjeen kuvio tällä hetkellä näyttää :D )

~Ma-Chan~

torstai 9. elokuuta 2018

Käsityökortteli kotikulmilla

Viime kuussa Pyhän Olavin päivänä, eli Savonlinnan syntymäpäiväpirskeissä, järjestettiin Käsityökortteli. Se on Suomen Käsityöyrittäjät Oy'n järjestämä tapahtuma, joka ilmeisesti kiertää pitkin poikin Suomen maata. Kotisivuillaan (kliks) Käsityökorttelissa on listattuna aika monta osaajaa, joista vain murto-osa oli esillä tapahtumassa.

Huomautan tässä välissä: yleensä ansga on hoitanut mestarillisesti kuvaamisen puolestani, mutta nämä kuvat olen ihan itse napsinut - tosin hänen järkkärillään. Voin luvata, että ensi päivityksessä on taas parempaa laatua tarjolla.



Kortteli oli pystytetty Joel Lehtosen puistoon, joka sijaitsee ihanasti vierasvenesataman vieressä. Saimaan aallot lainehtivat leppeästi ja helpottivat muuten niin helteistä kesäpäivää. Pari sorsaakin uiskenteli rannan tietämillä ja yksi tarkkaili rantapenkereeltä ohitse kulkevaa ihmisvirtaa.

Vierailimme ansgan kanssa mestoilla aamupäivästä juuri tapahtuman alkamisen jälkeen, koska iltapäivästä oli muuta menoa. Väkeä oli jonkin verran, sillä tapahtumaa vastapäätä torilla oli Pyhän Olavin markkinat täydessä käynnissä ja sieltä oli hyvin helppo kävellä joko Pitkääsiltaa tai Torisiltaa pitkin tutustumaan Kortteliin.

Uskoisin myös, että kävijää riitti. Savonlinna herää aina kesäksi eloon (aivan kuten kaikki Suomen kaupungit), mutta etenkin 29.07. riittää kansaa kaduilla ylenmäärin. Toivon, että mahdollisimman moni heistä kävi tutustumassa suomalaiseen käsityöhön ja toivon mukaan myös osti kojuista jotain muistoa mukaansa.


Kojuissa oli vaikka mitä ihanuuksia ja olin yllättynyt kuinka kaukaa osa oli tullut. Savonlinnalaisia yrityksiä en pikasilmäyksellä löytänyt muiden joukosta, mutta heillä lienee ihan tehokkaasti vilskettä omilla kulmillaan Riihisaaressa.

Vaikka aikaa ei kauheasti ollutkaan tutustua tarkemmin, ehdin silti hölisemään aivan riittämiin käsityöimmeisten kanssa. Jotenkin koko Kortteli tuntui hehkuvan samanhenkisten ihmisten inspiraatiota ja iloisuutta. Nämä ihmiset olivat omaa heimoani, taiteilijoita ja unelmien jahtaajia. Väkisinkin pyrki hymyilyttämään.




Mainittakoon kuitenkin tässä muutama joihin ehdin tutustua. Väinölän luomutila oli aika läheltä eli Kerimäeltä. Tarjolla oli risutuotteita, koruja, saippuaa ja hirmu hienoja kirjalaukkuja. Olisin niin halunnut udella lisää kirjalaukkujen tekemisestä, mutta en uskaltanut kysyä ettei menisi koko aika vain yhdessä paikassa.

Ostin sieltä pienen juttutuokion päätteeksi MarielDesign'in korvakorut, joissa oli aito kukkanen sisällä. Violetit tietysti, koska pitäähän se lempiväriä tunnustaa.


Seuraava pysähdyspaikka oli Tenho Desing'in teltta. Siellä keskeytin hyvin alkaneen käyntikorttien leikkuun, Särkijärven Satu kertoi tekevänsä niitä vanhojen vinyylilevyjen levykoteloista.

Erityisesti "Olen tässä"-paita sai hymyn huulilleni. Kuulemma tuotesarja on saamassa jatkoa "Olenko tässä?"-olettamuksen merkeissä. Itse olen vain tyköistuvien ja hihattomien paitojen ystävä, joten se jäi ostamatta. Himosin kyllä jonkin verran myynnissä ollutta kitaran muotoista koivusta tehtyä leikkuulautaa/juustotarjotinta, mutta en tiedä mihin sen olisin keittiössä laittanut. Onneksi verkkokauppa on olemassa ja voinen vielä muuttaa mieleni >:3



Ihastelin myös pappahattuja, ja menin sitten möläyttämään sen ääneen... Ai että kaduttaa, koska sain sen kuvan että kyseinen substantiivi taisi olla pienimuotoinen halveeraus tweed-lakeista. En tarkoittanut sitä sillä tavalla, mutta en oikein osannut sitten korjatakaan itseäni. Voitte uskoa, että soimasin itseäni useampaan kertaan seuraavan viikon aikana. Pappahatut ovat just parhaita, itselläni on ukin vanhoja hattuja useampi tallessa vaikka ne ovatkin aivan liian isoja minun pieneen päähäni.

Viimeinen pysähdyspaikka oli Hannele Rusilan teltta. Olin naamakirjan arpajaisissa voittanut hänen yrityksensä lahjoittaman Pikku-Aarre-shaalin, josta halusin kiittää ja samalla sain tilaisuuden vaihtaa mustaharmaan shaalin valkoisempaan. Yllätyin suuresti, kun Hannele tulikin tiskin takaa onnittelemaan ja ihan rehellisesti halaamaan. Savolaisturjake meni ihan hämilleen muutamaksi minuutiksi eikä osannut kaivaa kameraa laukustaan jotta olisi saanut kuvaa kaikista niistä pehmeistä ihanuuksista.

En voi sanoin kuvailla, kuinka pehmeä ja laadukas shaali on. Silittelin sitä kotisohvalla lumoutuneena ja varmana siitä, että nyt ollaan suomalaisen käsityön taituruuden parhaimmassa päässä. En voi kuin kiittää ja olla onnellinen tuurin aikaansaamasta mahdollisuudesta tutustua johonkin niin kauniiseen esineeseen. Lisäksi siitä tuntuu hehkuvan... miten sen nyt sanoisi? Kun jotain tehdään rakkaudella, sen kyllä tuntee kun esinettä pitelee käsissään. Sellaista jotain.

Shaali tullaan ehdottomasti näkemään talven mittaan blogissa kuvausrekvisiittana.


Vielä lopuksi haluaisin tätä kautta välittää suuret kiitokset jokaiselle Käsityökortteliin osallistuneelle ja toivon, että he palaavat vielä suuremmalla joukolla Savonlinnaan myös ensi vuonna. Kotikaupunki täyttää 380 vuotta, joten toivon mukaan pirskeet ovat kovemmat kuin koskaan.

-Ricchan-

perjantai 3. elokuuta 2018

Haaveista totta?

Olen jo pitkän aikaa haaveillut muutosta Joensuuhun..  Ja nyt se hetki viimein on käsillä. Tunteiden kirjo on valtava, ilosta ja innostuksesta jopa lieviin pelkotiloihin ja epäilykseen. Koskaan ei ole paikkakunnan vaihto herättänyt näin valtavaa tunnemyrskyä, tosin en ole muilla paikkakunnilla asunut kuin kerran aikaisemmin ja silloin ei kyllä tuntunut tältä. Työasiat saatiin järjestettyä ja silti jännitän, noinkohan tuo tulee onnistumaan. Mutta ei auta kuin uskoa ja kyllä loppuviimein olo on odottava. Katsomme kuinka käy!

Tässä kesän aikana on juostu juhlissa ja pakattu tavaroita, joten käsityöt on jääneet hieman vähemmälle. Puikoilla tällä hetkellä uusintavedokset Sukkafinlandiasta tutut Festivo Andantet, tällä kertaa okrankeltaisella ja valkoisin väritehostein, pääsee silmukkakuviot huomattavasti paremmin edukseen.

Vihreän värioksennuksen sain värttinällä ketjukertaamalla kerrottua kolmisäikeiseksi langaksi. Ei se kaunis näky ole, mutta jotain kuitenkin :) Loppukäsittelyt tosin vielä tekemättä... Uutta villaa on hamstrattu ja onpa joukkoon tummaan eksynyt myös uusi, kevyempi värttinä. Sillä on huomattavasti helpompaa kehrätä pitsivahvuista lankaa kuin ensimmäisellä harjoutusvärttinällä, joka painaa noin 40g ja tuppaa katkomaan ohuen rihman kun lankaa kertyy puolalle. Kuvassa oleva villa tuli värttinän mukana, kauppias ilmeisesti testannut että laatu vastaa lupauksia :)
World of Woolista tilasin värjäämätöntä villaa, jota olisi sitten tarkoitus joskus yrittää värjätä. Sainhan Ricchanilta männäjouluna "värjää omat lankasi" kirjan, jota en vielä tähän päivään mennessä ole päässyt käytännössä kokeilemaan. Tässä samalla kokeilen hieman eri laatuisia villoja, mieltyisinkö muuhunkin kuin pelkkään merinoon.
Koriin tarttui Blue faced Leicesteriä, Lincolnia ja Polwarthia. Tarttuipa matkaan pari "pouch of luck" nimellä kulkevaa villanyssäkkää (taustalla), josta oli mahdollista saada mitä vain suomenlampaasta kashmiriin. En tosin tiedä mitä nämä minun ovat kun ei ole etikettiä heissä, mutta hyvin hienojakoisilta vaikuttavat.. Perinteinen merinovillakin tuli hankittua kauniissa marjaisissa sävyissä, sekä vielä postin kuljetettavana on musta höystettynä neonväreillä. Millähän ajalla meinasin nämä kaikki kehrätä? No jaa kyllä kai nämä joskus langaksi taipuvat, kunhan saadaan muutto suoritettua ja asetuttua taloksi uuteen kotiin.
Ukkonen paukkuu ja vettä tulee taivaan täydeltä, ehkä huomenna on ihan siedettävä keli kantaa muuttolaatikoita?

~Ma-chan~

torstai 19. heinäkuuta 2018

Säärystimillä hautakivi?

Kesä on kulunut pitkälti töiden merkeissä. Saimaa on tarjonnut parhauttaan eli ei ole vielä kaduttanut viettää aikaa laineilla. Neulomista työt ovat tosin suhteellisen tehokkaasti rajoittaneet tämän kuluvan helteen keralla, mutta jotain on silti päässyt syntymään. Pipo, lapaset, jopa Sielukas on edistynyt jo hihoihin saakka. Näiden lisäksi oli myös jotain, johon upotin aikaa ja vaivaa.

Viime syksynä ukkini nukkui pois. Siitä lähtien olen halunnut tehdä jonkinlaisen ohjeen joka toisi ilmoille kaikki ne lämpimät tunteet jotka muistoissani ovat lapsuuden kesistä ukin ja mummin luona. Tästä vienosta ajatuksesta kypsyi kuukausien mittaan selkosuomeksi kirjoitettu ohje, jonka aivan aloitteleva neulojakin pystyisi tekemään. Kokeneempi neuloja todennäköisesti vain turhautuu kun kaikki on kirjoitettu auki, mutta toisaalta hän pystyykin toteuttamaan ohjeen vain kuvaa katsomalla.

Muistojen siivittämänä syntyivät säärystimet: siitä miellyttävä neuletyö, että ne voivat olla arkisen oloiset sekä näköiset, mutta kuten villasukatkin, niin niitä kaipaa kylmillä keleillä. Ne lämmittävät jalkojen pitkiä verisuonia ja pitävät sitä kautta myös koko muun kehon lämpimänä.


Pekka-säärystimet:
(Pekka legwarmers in Ravelry)

Mikä: Säärystimet
Ohje: Itse suunniteltu
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: Novita Cotton Soft musta (100% puuvilla)
Kulutus: 100 gr
Aikaa kului: 9 päivää

Halusin varteen yksinkertaista neulekuviota, mutta sellaista joka auttaisi säärystimiä pysymään jaloissa. On ikävää kun on lenkillä ja joutuu vähän väliä kiskomaan alas valuvia säärisuojia ylemmäs. Vähän sama juttu kuin napakoiden villasukkien kanssa: niiden haluaa sopivan juuri täydellisesti omaan jalkaansa. Tämähän on tietysti vain makuasia, koska esimerkiksi löhöilysukat ovat parhaimmat kun ne ovat niin löysät ja roikkuvat kuin vain voivat.

Ohjeen nimeksi tuli ukkini nimi, ja voi olla että mummikin saa oman nimikko-ohjeensa tulevaisuudessa. Tällä hetkellä on hieman takki auki-fiilis, kun sain vihdoin nämä valmiiksi. Tein kaiken kukkuraksi ensin koeversiot, josta sitten muokkasin lopullisen ohjeen. Käsissäni on nyt sitten kaksi paria säärystimiä, mutta eiköhän niille koti löydy.


Pohkeen alussa joustinneuleen jälkeen olevat oikea/nurja/oikea-kerrokset estävät säärystimiä valumasta alaspäin. Loppu onkin sitten 2 oikein 2 nurin-neuletta, jossa on sen verran pientä twistiä, että oikeat silmukat neulotaan takareunastaan. Kokonaisuus tuntuu seesteiseltä ja on juuri sopivaa televisioneulottavaa. Myös jos neule unohtuu arjen kiireissä, voi siihen helposti palata myöhemmin.

Ohje on kattaa koot SX-XL. Lankana käytin tutun kotimaisen merkin markettilankaa, koska ne ovat helpoiten saatavilla myös täällä pienemmässä kylässä. Puuvillasta ei tule niin möyheät kuin sukkalangasta, mutta toisaalta puuvilla ei kutita niin paljon kuin villa.


...Sellaista. Ihan oma eka neuleohje (hui). Oli muuten yllättävän työläs kirjoitettava, meni useampi päivä ennen kuin olin tyytyväinen. Lisäkiitokset vielä Ma-Chanille, joka ystävällisesti oikoluki ohjeen sekä toi ilmi monta korjattavaa epäkohtaa.

Ohje löytyy myös Räveltämöstä.

-Ricchan-

--

Kysymyksiä & vastauksia:

Kuinka voin ostaa ohjeen?
Lähetä sähköpostia osoitteeseen ricchan@kassaatko.fi
Saat vastausviestinä tilinumeron, jonne voit maksaa ostoksesi. Viestikenttään pyydän kirjoittamaan nimen. Kun maksu näkyy tilillä, lähetän sähköpostissa pdf-tiedoston monen kiitoksen keralla :3 Sähköpostiviestit poistetaan maksun suorittamisen jälkeen.

Paljonko ohje maksaa?
3 euroa.

Mihin rahat menevät?
Kustannan osan ukin hautakivestä joka pystytetään Taipalsaaren hautuumaalle. Hinnaksi on arvioitu 1 500€, joten tavoitteenani on siitä kolmasosa.

Ohjeessa on virhe/en ymmärrä ohjetta
Lähetäthän sähköpostia osoitteeseen ricchan@kassaatko.fi ja selvitetään asia :3 Vaihtoehtoisesti voit kommentoida tähän blogipostaukseen.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Merinoa Merinoa

Uudet kehrättävät saapuivat jo reilu kuukausi sitten, mutta työt ja pääsykokeet on verottaneet käsityöaikaa ja jaksamista merkittävästi.
Ennen kuin älysin ottaa kuvaa tulleesta merinotopsista, olin sen jo purkanut pienempiin letteihin jotta tälläkertaa saisin aikaiseksi muutakin kuin sekametelisoppaa.
 

Tämä on Alltheprettyfibersin merino, kotoisin Saksasta ja aivan ihana väriskaala. Kuvissa olevat nöttöset on järjestetty niin kuin olen ajatellut värien asettuvan lankaan. Alku ja loppupäässä olevaa kirkasta liilaa on vielä yksi nöttönen, jonka todennäköisesti jaan molempiin päätyihin. Tällaisen villan jakaminen ja nuttuuttaminen sisätiloissa on muuten piilosotkuista touhua, terveisin violetteja villanöttösiä sohvasta kahden viikon jälkeen topsin purkamisesta..

Tässä taasen näemme Shepherd's Hutin merinovillan nimeltään "Back to 80's". Kotoisin Sheffieldistä Iso-Britanniasta. En ole uskaltanut vielä purkaa tätä topsia, kun en varsinaista suunnitelmaa hänelle keksinyt, väri oli vain niin mainio että en voinut vastustaa sitä. Jos löydän niin tilaan kyllä vielä toisen topsin.
Välineistöäkin haluaisin päivittää, mutta en ole löytänyt vielä sopivaa kevyttä värttinää. Näille merinoille olisi ehkä parempi hiukan kevyempi yksilö kuin tuo harjoitteluvärttinä, joka on taas täysin omiaan karkeamman villan kehruuseen.

Kesäterkuin

~ Ma-Chan ~



tiistai 5. kesäkuuta 2018

Pienille jaloille lämmikettä

Sukka-Finlandian jälkeen sitä vierähtikin useampi tovi ennen kuin pääsin taas neulomisen makuun. Syyksi tähän uuteen innostukseen paljastui pienen pieni uusi sukulainen, joka ponkaisi maailmaan vapun jälkeen. Pitihän se tietysti sitten neulostella kevytjunasukkia, vaikka vastasyntyneen villavaatteita olikin jo kuulemma turhaksi asti. Hah, koskaan ei voi olla liikaa villasukkia.


Pahoittelen tässä välissä pikaisesti kuvien mitä kauheutta tämä on-laatua. En nimittäin ehtinyt - suhteellisen korkeasta vapaapäivien kappalemäärästä huolimatta - otattamaan kunnollisia kuvia rakkaalla valokuvaajamestarillani. Kännyköissä on nykyään onneksi sen verran aikaansaavat automaattikamerat, että kuvasta tunnistaa mitä on yritetty digifilmille tallentaa.

Sukathan valmistuivat vain jo... maaliskuussa? (oho)


Mustavihreät kevytjunasukat
(BG Tiny Socks in Ravelry)

Mikä: Kevytjunasukat
Ohje: Omasta päästä Junasukkaa soveltaen
Puikot: 2.5 mm sukkapuikot
Langat: Novita 7veikka musta ja Opi Villasukka vihreä
(75 % villa, 25 % polyamidi)
Kulutus: Musta 34 gr ja vihreä 11 gr eli yht. 45 gr (22,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 3,5 pvää

Olin jo valmiiksi tiedustellut tulevilta vanhemmilta lapselle suunnattuja värejä: musta, valkoinen ja vihreä. Into pinkeänä tutkin jämälankapurkkien sisältöä saadakseni aikaan väriskaalaan sopivia pikkuneuleita.

Vihreä jämä valitettavasti loppui täysin kesken jolloin toisesta sukasta uupuu kerros nurjaa (hys). Se on peräisin Musta Metsikkö-sukista, jotka menivät uuden tulokkaan isän kaverille vuonna kivi ja keppi.

Musta taas on kulkenut matkallaan isihemmolle neulotuiksi kisusukiksi, jotka olivat aivan liian tiukat kirjoneuleen kohdalta - lisää voi lukea kolmisen vuotta sitten julkaistusta blogipostauksesta täältä. Lanka purkeentui, marinoitui ja nyt muuttui sitten vähän söpömmän kokoluokan sukkapariksi.

Jospa sitä joskus tulisi isihemmollekin neulottua uudet villikset. Jonain. Päivänä.



Valkovihreät kevytjunasukat
(WG Tiny Socks in Ravelry)

Mikä: Kevytjunasukat
Ohje: Omasta päästä Junasukkaa soveltaen
Puikot: 2.5 mm sukkapuikot
Langat: Novita 7veikka Eero luonnonvalkoinen ja 7veikka kirkas vihreä
(75 % villa, 25 % polyamidi)
Kulutus: Valkoinen 29 gr ja vihreä 12 gr eli yht. 41 gr (20,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 3 pvää
 
Luonnonvalkoista, joululahjaksi saatua 7 veljestä-langan Eero-erikoiserää sekä kirkasta vihreää jota onkin käytetty monessa eri projektissa: pikkuveljen Raulin raitaa (ja pilkkua)-sukissa 2015 vuoden alussa, jollekulle velipojista (en muista kenelle) menneissä Lankasukkaa-jalanlämmittimissä 2016 vuoden alussa sekä iskän Sukupuu-raidat-villasukissa saman vuoden loppupuolella. Samaa värierää oli ihan kelpo määrä keriä näemmä.

Ja nyt parin vuoden marinoinnin jälkeen vihreän jämät pääsivät raidoittamaan suvun uusimman tulokkaan varpulinlämmittäjiä. Hitsin herttaista... En kestä.


Mustavalkoiset kevytjunasukat
(BW Tiny Socks in Ravelry)

Mikä: Kevytjunasukat
Ohje: Omasta päästä Junasukkaa soveltaen
Puikot: 2.5 mm sukkapuikot
Langat: Novita 7veikka musta ja valkoinen
(75 % villa, 25 % polyamidi)
Kulutus: Musta 19 gr ja valkoinen 18 gr eli yht. 37 gr (18,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 3 pvää

Lopulta päästään kolmanteen pariin, jonka väreiksi valikoituivat - yllätys yllätys - musta ja valkoinen.

Tällä kertaa halusin kirkkaanvalkoista, jotta se erottuisi miellyttävästi muuten niin tummasta mustasta sekä toisi piristystä. Lisäksi neulomista aloittaessa tapahtui jonkinlainen ajatushärö ja aloitin raidoituksen huomattavasti aikaisemmin kuin edeltävissä sukissa. Yksi raitakerros enemmän tekee yllättävän suuren eron ulkonäköön näin pienissä neuleissa.

Loppukaneettina voinee todeta, että blogissa saatetaan nähdä urakalla vauvaneuleita. Pummitytölle on pyydetty huivia/kauluria, isoin serkuksista kasvaa silmissä ja tämä uusin tulokas tarvitsee aivan varmasti talven tullen sukkien ja lapasten lisäksi muuta neuletta.

Yritän parhaani mukaan tehdä myös omia projektejani:
- Sielukas on ollut kesken vasta reilun vuoden, nyt on päästy jo helman liepeille saakka
- ansgalle tuli luvattua viime syksynä useampi lämmin pipo, pari kappaletta on kyllä valmistunut vaan ei sopivan kokoisia
- itselle Haruni kahdesta mustasta Cascade Heritagen vyyhdistä, joita on hillottu jo puoli vuosikymmentä
- tietysti myös villasukkaa joululahjaksi (kohta tulee kiire, kolmetoista paria on minimi..!)

-Ricchan-

perjantai 25. toukokuuta 2018

Sukka-Finlandia: Loppufiilistelyt


Keväällä kerran, In Memoriam, Kuvastin, Andante Festivo, Hellunen, Trapetsit, Onnenmaa.

Näiden viimeisten sukkakuvien myötä sanomme hyvästit kisalle, joka loppui jo miltei kolme kuukautta sitten. Huppista. Hyvin huomaa kuinka työt kasaantuvat ja bloggaaminen jää himpun verran myöhemmäksi neuleen valmistumisajankohdasta.


Kun viimeiset sukat oli saatu pääteltyä ja postattua maalialueelle, kisa tuntui päättyneen. Mitään asiaa ei ollut palkinnoille, sillä -knea- oli ensimmäisenä neljällä kisaetapilla ja siten rohmusi etappikohtaisten lankapalkintojen lisäksi myös kokonaiskisan voittopalkinnon yksilö- sekä joukkuekisassa (eli 1,5 kiloa lankaa, kelpaisi kyllä).

Vähän olen katkera, mutta sellaista se on. Kaikilla ei ole aikaa olla heti tietyllä kellonlyömällä puikot kädessä, kun pitää priorisoida oma elämä ensin. Ellei sitten ensi kisassa.... >:3

Loppujen lopuksi kokonaisuudessaan jäi suhteellisen hyvä mieli ja ainakin neljä oikein hyvää villasukkaohjetta. Itsensä haastaminen nopeusneulontaan sai huomaamaan, että sukkaparin neulomiseen ei tarvita kahta viikkoa. Paljon uusia tekniikkajuttuja tuli myös tutuksi, ja ehkä jonain päivänä uskaltaudun taas kokeilemaan magic looppia. Yllättävän helposti uudet asiat myös upposivat eikä samaa asiaa tarvinnut yrittää tuntitolkulla - muistaakseni.


Seuraavaan Sukka-Finlandiaan toivon paremman ajankohdan lisäksi viimeisteltyjä sekä vähän monipuolisempia ohjeita, koska:
- neulomalla silmukointi 7/7 ohjeessa
- nauhakavennus 6/7 ohjeessa
- vahvistettu kantapää 4/7 ohjeessa

Olisihan se myös kivaa, jos kaikki ohjeet olisi tehty samalla mallilla, nyt PDF-versiot erosivat toisistaan valtavasti. Saisi sitten kivasti koostettua nidotun version vaikka myytäväksi Lentävässä Lapasessa... Lisäksi olisin vailla useampia kokovaihtoehtoja niin saa oikeasti neulottua äiskälle ne villasukat joita koko kisan ajan yritin saada aikaiseksi, enkä sitten onnistunut loppujen lopuksi ollenkaan.

Hurraahuutoja ja hirmuisasti kiitoksia kisan järjestäjille ja kisaohjeiden suunnittelijoille, te teitte suomalaista neulontahistoriaa :3

Ensi vuoteen, kanssakilpailijat ja taustakannustajat!

-Ricchan-

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Äitienpäiväsukka KAL

Viime postauksessa jo kerroinkin tästä elämäni ensimmäisestä osallistumisesta Knit Alongiin, jonka suunnittelijana Niina Laitinen. Olen vallan hurmaantunut hänen sukkaohjeisiinsa ja tilasin muummuassa sukkakalenterit 2015 ja 2018, sekä kokoelman kesällä kerran. En malta odottaa taas että kutimet vapautuvat!
Ohjeita voit käydä ihastelemassa ja tilaamassa oheisen linkin kautta hänen verkkosivuilta Niina Laitinen Design.

Tapani mukaan huonona valokuvaajana en ole joka vaiheen jälkeen ottanut kuvaa, sillä on ollut valtava palo saada kirittyä ohjeet kiinni.
Näkymä 4.5. aamulla

Tämä KAL oli siis aloitettu jo 20.4. Ja itse työntäydyin remmiin vasta 26. tai 27. pvä. Ja nyt, viimein, 6.5. olen saanut sukat ajan tasalle!
Ei sillä, että kyseessä olisi vain yksi pari, mutta Bane pyysi myös omalle äidilleen parin.. 4x saman ohjeenpätkän teko alkaa melkoisesti puuduttaa, mutta mitäpä en hänen vuokseen tekisi ja kun niin kauniisti pyysi :)

Oman äidin sukkiin käytän kahta väriä, sillä varastossa oli vain yksi kerä tätä tummanpunaista seiskaveikkaa. En viitsinyt käydä hakemassa kahta uutta kerää jolloin tämä yksinäinen jäisi edelleen parittomaksi, joten käytän puuttuvan 30g vaaleanpunaisella veikalla.
6.5. ajantasalla
Banen äidin sukkiin kävin varta vasten hakemassa lankaa. Tätä samaa sävyä olisi ollut yksi kerä kätkössä, mutta ei varmasti olisi sattunut sama värierä jos olisin kaupasta paria hakemaan lähtenyt. Vielä olisi muutama ohjeenpätkä tulossa, näistä lupailtu kokoa 38-39, toivon ettei ole anopille liian suuret ja omalle äiskälle liian pienet.

7 veljeksen neulominen näin pitkästä aikaa tuntuu melko työläältä ja ranteet huutavatkin jo hallelujaa suuren kiritysmäärän vuoksi... Tämän neuleptojektin lomassa huomaan kuinka puikkojen materiaalillakin on vaikutusta käsialaan. Anopin sukat on neulottu 3.5mm bambupuikoilla ja äidin 3.5mm alumiinisilla ja bambuilla tulee huomattavasti tiukempaa jälkeä. En ole kuitenkasn huomannut tätä eroa muiden puisien puikkojen välillä.
Sukat valmistuivat 9.5. aamulla ennen Joensuuhun lähtöä ja niin sai äiti sekä anoppi uudet sukat :) Odotan mielenkiinnolla mitä anoppilasta kuuluu.

Näillä näkymin hyvää Äitienpäivää kaikille äideille!

~Ma-Chan~
13.5. Äitienpäivä
Ohje: Niina Laitinen Design

lauantai 12. toukokuuta 2018

Etappi 6 - Onnenmaa

Kolmesivuinen ohje ja pitsiä, eli toisin sanoen helppo sekä kepeä laskettelu Sukka-Finlandian kisan maaliin.


Simppelipitsiset
(Simple Lace Socks in Ravelry)

Mikä: Pitsisukat, koko 38 (60s)
Ohje: Onnenmaa -Merja Ojanperä
Puikot: 3mm sukkapuikot
Langat: Novita 7 veljestä purppura ja valkoinen
(75% villa / 25% polyamidi)
Kulutus: Purppura 118 gr ja valkoinen 3 gr eli yht. 121 gr (60,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 4 pvää

Nämä sukat vaikuttivat jo ohjeen perusteella helpoilta edellisen kierroksen vääntämisen jälkeen. Varresta varpaisiin, pystyi neulomaan sukkapuikoilla, ohje oli lyhyt ja yksinkertainen.

Kerrankin myös kisaolosuhteet osuivat kohdalleen: Vapaapäivä aloituspäivälle ja langaksi tuttua sekä turvallista Seiskaveikkaa kera kolmen millin puikkojen - vaikka tiesinkin taas tekeväni perus-38 koon sukat joita en saa kuin lahjoitettua jonnekin suuntaan (kisasukkiahan ei saa myydä).


Nuolia muodostavan pitsin lisäksi sukassa oli varressa kolmen kerroksen pituinen koristeraita, joka valitettavasti valmiissa sukissa hukkuu muun sekaan. Aluksi en edes huomannut sitä, mutta tykkäsin todella paljon.

Valkoinen raita tuo myös kivan värisäväyksen muuten niin yksivärisiin sukkiin. Näissä joku kirkkaampi väri olisi kenties tuonut pitsin paremmin esille, mutta luumuisa 7veikka sai ensimmäisenä huomioni lankaa valitessa.


Kantapää tehtiin taas vaihteeksi vahvistettua neulosta, mutta sitten tulikin yllätyskäänne: vahvistettu neulos jatkuikin kantapään alle - jännää! Lisää plussapisteitä satelee ohjeelle.

Ohje oli miellyttävän selkeä, kunnes päästiin kärkikavennuksiin joissa oli pakko yrittää jotenkin soveltaa. Hyvää oli se, että kavennukset piilotettiin pitsineuleen sekaan. Huonoa oli jo edellä mainittu soveltaminen sekä todella pieni kaavio B jota sai tihrustaa silmä tarkkana. Valokuvia olisin myös kaivannut lisää sekä niistä terävämpiä versioita.


Sukan neulominen oli helppoa, melkeinpä jopa tylsää. Hyvin pystyi seuraamaan Masterchef Australiaa samalla kun neulostin työpöydän ääressä. Valmista tuli neljässä päivässä, mutta olin silti vasta sijalla 59/122.

Sukka-Finlandian aktiivisia kisaajia oli yhteensä 176, ja oma loppusijoitukseni oli jaettu 75. sija. Yhteensä koko kisan aikana keräsin 139 pistettä eli reilu 20 pistettä per etappi. Ma-Chan napsi vähän parempia sijoituksia ja pääsi melkein top50:een.


Näitä sukkia neuloessa oli vaihteeksi joku henkilökohtainen kriisi/stressi/elämänkokoinen ahdistus, mutta Ma-Chan taltutti sen kutsumalla kotiinsa teelle ja kaakulle. Sitten vain neuloimme hänen sohvallaan hiljaisuuden vallitessa. Oh ystävyyttä <3

-Ricchan-