Kaappien kätköistä: Mohair-baskeri

Äiskä halusi käydä läpi kotona löytyviä talvivaatteita jokunen tovi takaperin. Sieltä löysin mustapunaisen pipon, jonka oletimme mummini neuloneen. Pipo oli vielä päättelemättä, mikä oli hänen tapansa. Samalla tavalla jouduimme myös omat joululahja- sekä synttärivillasukkamme päättelemään joten ei ollut epäilystäkään etteikö pipo olisi isoäitini käsistä lähtöisin. Koska vastalauseita ei kuulunut, nappasin neuleen matkaani ja nyt muutama kuukausi myöhemmin päättelin sen neuletapaamisessamme.

Oikeastaan kyseessä taitaa olla mallinsa puolesta pikemminkin baskeri kuin pipo. Lankana on käytetty todennäköisesti markettilankoja, veikkaisin 7veikkaa tai Isoaveljeä. Paksumman langan seuraksi on samaan aikaan neulottu mohair-lankaa - hyvin ohutta, koska se on neuloessa kulkenut epätasaisesti mukana. Mohair antaa mukavasti luksus-fiilistä sekä elävämmän neulepinnan ja muuttaa ihan perinteisen asusteen aivan toisenlaiseksi. Kiitos mummi, ehkä jonain päivänä teen samanlaisen omalla värisekoituksellani.

Reuna on todella mielenkiintoinen: Neulos on kaksinkertaista, mutta en onnistunut löytämään saumaa. Vasta päässä ollessa 2o2n-neulos saa aikaan näkyvän "kruunu"-efektin. Yksivärisen kruunun jälkeen mukaan on otettu mohair-lanka ja neulottu oikeata neulosta lisäillen reilusti silmukoita parin kerroksen verran. Tämän jälkeen on neulottu kymmenisen(?) kerrosta oikeaa neulosta ja sitten on tehty tähtikavennus kymmenestä eri kohdasta.

Oli hirmuisen mielenkiintoista päästä soveltamaan opittua tutkiessani neulomusta ja sen tekotapaa. Arvoituksia jäi, mutta siitä huolimatta pystyin näkemään kuinka yksinkertaisella työskentelytavalla on saatu aikaan jotain kovin kaunista.

Tykkään tästä baskerista, vaikka en hirveästi päähineitä käytä. Nyt kuitenkin toukokuisena viileänä päivänä se jäi päähän kuvaussession jälkeen - ja tuli tarpeeseen. Kävelylenkillä kun tuuli ihan urakalla enkä arvannut kotoa lähdettäessä tarvitsevani takkia.

Kuvat on ottanut ihana herra Jii, toiselta aliakseltaan ansgaros (kotisivunsa). Oli huomattavasti helpompi saada kuvattua baskerin sen ollessa päässä kuin jos se olisi vain hengaillut pöydällä latteana ja litteänä.

Pöydän kulmasta puheen ollen, siinä odottaa Henkäys kuvaamishetkeään odottaen. Tänään pyörimme Riihisaaressa seisovan kummelin nurkilla ajatuksena potentiaalinen tausta, mutta tarkemmin katsottuna valkoinen maali oli paikka paikoin aika rapistunut. En siis kelpuuttanut kummelia, eikä tuulisella säällä kuvaamisestakaan tahtonut tulla mitään valkoista majakkaa vasten. Kylmäkin alkoi olla jos liikaa hengaili paikoillaan, joten huivi jäi odottelemaan tulevaa.

Ja nyt on ehkä korkea aika paljastaa, minkälainen immeinen täällä kirjoitteleekaan nimimerkin takana. Hei, olen Ricchan [Ri-žhan], hauska tavata ja toivottavasti pysytte kyydissä vielä pitkän matkaa. Blogi on käytännössä pääsemässä vasta vauhtiin (ainakin toivon mukaan) ja neulottavaa riittää. Tämän vuoden tavoitteina on karsia lankavarasto maltillisempiin mittoihin eli saada kaikki mahtumaan Lipastoon. Tämän saanen aikaan muutamien kirjoneulevillasukkien avulla, jouluhan on pian ovella kuitenkin. Ehkä seuraavassa kodissa on sitten vitriini, voi sitten kivasti laittaa langat esille ja inspiroitua joka päivä.

Lempiruokaani on lasagne, maksalaatikkoa inhoan yli kaiken. Villasukat on parasta, huivit kauheita neuloa mutta valmiina niin ihania. Kirjoneule voittaa kuvioneuleen, kirja peittoaa elokuvan (poikkeuksiakin on) Mottona: Pää pilvissä, jalat maassa, keskivartalo lentoliikenteen tiellä.

-Ricchan-